Kivikon koulun rehtori Arto Ainonen jää eläk­keel­le – "Kukaan ei selviä yksin"

Hei, Arto! Huikkaus kuuluu pyörätieltä, kun rehtori Arto Ainonen kävelee Kivikon koulun pihakeinuun kuvattavaksi. Ohi ajelee juuri pikkutyttö, selvästikin koulun oppilas. Kaikesta päätellen Ainosella on oppilaisiin mutkattomat välit.

–Suurin osa lapsista on hyvin käyttäytyviä ja toiset huomioon ottavia. Myös valtaosa vanhemmista tukee koulutyötä, Ainonen kehuu.

Yli 35 vuoden kokemuspakkiin on valitettavasti kertynyt raskaitakin huomioita.

–Viimeisen kymmenen vuoden aikana on tapahtunut muutosta. Lasten kouluongelmat ovat usein moninaisempia ja vaikeampia kuin ennen. Keskittymisvaikeudet, aggressiivisuus, lyhytjänteisyys ja julkiröyhkeä käytös ovat asioita, joiden hoitamiseen tarvitsisimme kipeästi tehokkaita ratkaisumalleja.

Lapsen elämässä voi olla aivan liikaa yksinoloa, pelaamista ja rajojen puutetta. Syntyy pikku narsisteja, jotka pyrkivät hallitsemaan kotia ja koulua.

–Vanhempien kanssa täytyy lähteä siitä, että jokainen perhe hoitaa oman lapsensa asiat kuntoon tarvittaessa tukitoimien kanssa. Syyllisten etsiminen ei ole ratkaisu.

Ainosen mielestä yhteiskunta tukee alakoululaista parhaiten huolehtimalla, että opettajia on riittävästi eivätkä ryhmäkoot kasva liian suuriksi.

–Oppilaat luottavat eniten tuttuihin opettajiin, jotka tietävät oppilaihin kohdistuvat vaatimukset. Pienet koululaiset kertovat opettajalle lähestulkoon kaikki asiat.

Ammattitaitoinen ja työhönsä sitoutunut henkilökunta on ollut rehtorille arvokas tuki.

–Koulumaailmassa ei kukaan selviä yksin. Ilman hyvää yhteistyötä ja luottamusta ei johtaminen onnistu. Haluaisin kiittää myös Kemin kaupungin tilapalvelua. On tärkeää, että kiinteistöistä pidetään hyvä huoli ja että oppimisympäristö on kunnossa.

Omiksi ohjenuorikseen hän nimeää oikeudenmukaisuuden, tasapuolisuuden, rehellisyyden, auttavaisuuden sekä omalla esimerkillä johtamisen.

Merkittävimmin koulutyössä on viime vuosikymmeninä muuttunut erityisopetus, Ainonen arvioi.

–Heikkolahjaiset, hitaasti oppivat ja lievästi kehitysvammaiset opiskelevat nyt lähikouluissa ikätovereidensa kanssa. Ennen erityiskouluun saatettiin siirtää oppilaita oudoinkin perustein, kuten siksi, että lapsella oli ongelmia vain yhdessä aineessa.

Kemin kaupunki ja Ainonen olivat tässä valtakunnallisia edelläkävijöitä. Muutos alkoi vuonna 1997, kun Opetushallitus aloitti erityisopetuksen laatuhankkeen, johon Kemi pääsi mukaan.

–Silloiset koulutoimenjohtaja Pekka Pasanen ja rehtori Veikko Kumpumäki olivat visionäärejä. Kaupungin kaikki lapset pääsivät ikävuosi kerrallaan lähikouluun, joihin erityiskouluresurssit siirrettiin. Mallista tuli valtakunnallinen, ja lakikin ohjaa nyt siihen. Silti yhä valitettavan monessa kunnassa on erillinen erityiskoulu.

Kemissä enää vain vaikeammin kehitysvammaiset, jotka voivat tarvita erityisiä apuvälineitä, keskitetään Sauvosaaren kouluun.

–Koulutuspolitiikka on Kemissä ollut kehittämishakuista, rohkeaa sekä lapsia ja perheitä tukevaa. Kiersin aikoinaan ympäri Suomea esittelemässä malliamme kouluissa, kunnissa ja yliopistoissa.

Rehtorilla on arkityössään ollut uudistushenkiseksi ihmiseksi hiukan yllättävä hokema: Perinteisin menoin. –Sain opettajilta tekstillä varustetun paidankin lahjaksi, hän naurahtaa.