Pottu ja Herne olivat perheen kissat, ja niiden tärkeyden Pietu Tulokas oivalsi erikoisella tavalla.
– Minulle puhkesi 16-vuotiaana kissa-allergia, ja ne piti laittaa pois. Se oli valtava suru. Ymmärsin niiden merkityksen vasta sitten, kun niistä piti luopua, Tulokas kertoo.
Silloin ja sen jälkeen kissat ovat tuoneet niin paljon sisältöä elämään, että Pietu Tulokas on kirjoittanut ja piirtänyt ne kansien väliin. Tuore kirja Myötä- ja vastakarvaan on Pietu Tulokkaan ja hänen isotätinsä, lahtelaisen Leena Sorvalin yhteinen silta, joka pyrkii ylittämään sekä kissa- ja koiraihmisten rajan että sukupolvien välisen kuilun.
Elokuussa ilmestynyt kirja kertoo paitsi kissoista myös Tulokkaan elämästä. Tuoreimpia tarinoita tähdittävät puoliso Tanja, 3-vuotias Riku-poika sekä kissat Hilima ja Minni. Paitsi että Minni on ehkä puolittain koira.
Lääkärin arveluttavat sanat teinipojalle
Teininä puhjennut kissa-allergia on ollut vain yksi solmu Pietu Tulokkaan elämässä. Samoihin aikoihin puhkesi diabetes.
– Elin monta vuotta kuin koko sairautta ei olisi ollutkaan, ja siitä on tullut peruuttamattomia seurauksia. Esimerkiksi jaloista on tunto heikentynyt, Tulokas sanoo.
Hän on miettinyt, olisiko voinut saada nuorena enemmän tukea.
– Kun silloin sairaalassa, minulla ei ollut koskaan mittaustuloksia mukana. Lopulta lääkäri sanoi, että tule sitten, kun sairauden hoito kiinnostaa.
– Sillä tavalla sanoi 16-vuotiaalle pojalle, Pietu Tulokas huokaa.
Jälkikäteen ajateltuna toinenkin sairaus saattoi oireilla jo tuolloin. Masennus kuitenkin todettiin vasta viime vuonna.
Riki-kissa päätyi naapurin juopolle
Vuodet hoitamattoman diabeteksen ja tunnistamattoman masennuksen kanssa kuluivat vaihtelevasti, mutta kissoista Tulokas välitti.
Parikymppisenä hän siedätti itseään naapurin Tiikerin kanssa, ja kohta hänestä tulikin lopetusuhan alle joutuneen kissakaksikon omistaja. Harmi vain, että näillä kissoilla ei ollut sisäsiisteydestä tietoakaan.
– Pidin niitä ulkona, vaikken ulkokissoista tykkääkään. Ei niiden kanssa ollut vaihtoehtoa. Riki pyrki koko ajan postiluukusta pihalle, Tulokas muistelee.
Pian Riki katosi ja löytyi viikkoja myöhemmin netti-ilmoituksesta.
– Joku juoppo oli ottanut sen hoitoonsa. Kun hän joutui sairaalaan, omaiset veivät kissan löytöeläinkotiin.
Kissan haku olisi tullut kalliiksi, joten sille etsittiin uusi koti. Toisen kissan kanssa tiet erosivat, kun Tulokas muutti kerrostaloon. Seuraava kissa oli puolison kanssa yhteinen, kunnes koitti ero.
Elämä oli umpisolmussa.
– Muuta Kemiin, sanoi kemiläinen ystävä. Muuta heinolalainen Pietu Tulokas ei Kemistä tiennytkään.
Sallan metsiin kadonnut koira
Kemissäkin sattui monenmoista. Ohessa Tulokas etsi kotia kaipaavaa kissaa ja sai Hiliman. Kaupan päälle tuli äitinsä Minni. Tulokas yritti kieltäytyä toisesta kissasta kunnes näki Minnin kuvan.
Minni oli se, joka kissakaksikosta hurmasi myös rovaniemeläisen Tanjan.
– Tanja epäröi kissoja, kun koki, ettei ole kissaihminen. Nyt hän hemmottelee niitä koko ajan, Pietu Tulokas hymyilee.
Mutta Minnillä taitaakin olla salaisuus. Herkuilla lahjomalla sen saa istumaan ja herkuitta se tykkää noutaa ritsan lailla ammuttuja hiuslenksuja.
– Se on kuin koira, Pietu Tulokas sanoo. Sitten hän näyttää kuvaa mustavalkoisesta lapinkoira Pyrystä, joka Tanjalla katosi metsään kotiseudulla Sallassa – samoihin aikoihin kun Minni syntyi.
– Eikö olekin samannäköinen? Ehkä Minni onkin uudesti syntynyt Pyry! Pietu Tulokas naurahtaa.
Masennuspotilas liittyi Tinderiin
Tuoreen kirjan esipuheessa isotäti Leena Sorvali kertoo vaikuttuneensa siitä, miten avoimesti Pietu Tulokas, 27, kertoi hänelle elämästään. Sama avoimuus näkyy kaksikon kirjassa.
Viime vuonna Pietu Tulokas asui Kemissä ja opiskeli leipuri-kondiittoriksi Torniossa. Moni asia painoi mieltä, ja lopulta lääkäri diagnosoi masennuksen.
"Lähdin sairaalaan pariksi viikoksi lepäämään."
Keroputaan sairaalassa Tulokas piirsi paljon – ja liittyi Tinderiin. Deittisovelluksesta löytyi rovaniemeläinen Tanja, jonka kanssa sovittiin elokuvaensi-iltatreffit joulukuulle.
Pitkä aika odottaa, totesi mies ja kysyi, voisiko tulla käymään. Ensitapaamisen jännitys lievittyi äkkiä, kun Tanjan parivuotias Riku-poika otti vieraan omakseen. Kämppis Kemissä lupasi huolehtia kissoista, joten treffit kestivät liki viikon.
Parin viikon päästä mies kissoineen muutti Rovaniemelle.
"Ennen sairaalajaksoa alkoholia kului melkein joka viikonloppu ja viikollakin. Enää en ole ollut humalassa enkä ole Rikun nähden juonut edes saunakaljaa", Pietu Tulokas kertoo.
Kaivattu elämänmuutos vaikuttaa onnistuneen, ja opinnotkin jatkuvat Rovaniemellä.
Keskiviikkona pariskunnalla tuli täyteen ensimmäinen vuosi yhteistä taivalta. Pietu Tulokas oli varautunut merkkipäivään ostamalla sormukset.
"Hän vastasi myöntävästi! tuore sulhanen viestitti juuri ennen kuin tämä juttu valmistui lehteen."