Säästävät leikkausmenetelmät, uudet hoidot ja tieteelliset läpimurrot muuttavat kirurgian käytäntöjä ja helpottavat potilaiden toipumista.
– Eräs merkittävä kehityskulku on siirtyminen vähemmän kajoaviin leikkauksiin, sanoo ylilääkäri ja professori Malin Sund Helsingin yliopistollisesta sairaalasta Husista ja Helsingin yliopistosta.
Esimerkkejä kehityksestä ovat rintasyöpäkirurgia ja melanoomien hoito, joissa kudoksia säästävät leikkaukset ovat yleistyneet.
Sund on myös puheenjohtaja tänä vuonna 100 vuotta täyttävässä Suomen Kirurgiyhdistyksessä (SKY).
Rintasyövässä standardina oli kirurgi William Halstedin esittelemä radikaali mastektomia, jossa poistettiin koko rinta, rintalihakset ja kainalon imusolmukkeet.
Myöhemmin alettiin soveltaa säästävämpää mastektomiaa, kun havaittiin, että kasvain harvoin kasvaa kiinni rintalihakseen.
– Nykyisin poistetaan usein vain kasvain, sen ympäriltä pieni määrä tervettä kudosta ja ensimmäinen imusolmuke, johon syöpä leviäisi, jos olisi levitäkseen.
Oheishoidoilla parempia tuloksia
Myös melanooman leikkauksessa kasvaimen ympäriltä poistettiin aiemmin iso pala tervettä kudosta, mutta nykyisin leikkausalue pidetään pienempänä.
Kehittyneet liitännäishoidot ja tautien biologian parempi ymmärtäminen uudistavat syöpäkirurgiaa.
– Niiden ansiosta voidaan nyt leikata syöpiä, joita ei aiemmin voitu leikata niiden levinneisyyden takia. Esimerkiksi maksaan levinneitä kasvaimia voidaan kutistaa ennen leikkausta.
Kun samaan aikaan kirurgian tekniikat ja tehohoito ovat kehittyneet, kirurgia on mennyt eteenpäin siitä, mitä se oli vielä 20–30 vuotta sitten.
Tähystyskirurgiasta valtavirtaa
Lääketieteen suuri harppaus on tähystyskirurgia, joka on lisännyt säästäviä leikkauksia.
Esimerkiksi vatsan alueen suuria avoleikkauksia on korvattu tähystyskirurgialla, jossa vatsanpeitteisiin tehdään vain pienet viillot. Niiden kautta vatsaonteloon viedään kamera ja leikkausinstrumentit.
Muutos ei tapahtunut hetkessä.
– Ensimmäisiä tähystysoperaatioita olivat umpilisäkkeen ja sappirakon poistot 1980-luvulla. Kuitenkin vasta tällä vuosituhannella tähystyskirurgia on tullut ensisijaiseksi hoitomuodoksi. Koska se on teknisesti vaativaa, tekniikoiden opettelu ja instrumenttien kehittäminen on vienyt aikaa, taustoittaa SKY:n varapuheenjohtaja, dosentti, vatsa- ja elinsiirtokirurgi Ville Sallinen Husista ja Helsingin yliopistosta.
Myös monilla avoleikkauksilla on edelleen paikkansa, ja osin ne myös monimutkaistuvat.
Suuria kehitysloikkia
Myös aortan pullistumien eli aneurysmien hoito on muuttunut merkittävästi. Aiemmin niitä hoidettiin pääasiallisesti suurilla avoleikkauksilla, mutta nykyään käytetään usein verisuonensisäistä hoitoa. Siinä tehdään pienet viillot nivusiin, ja pullistuman kohdalle viedään verisuonen seinämää vahvistava ja pullistuman ohittava proteesi.
Joskus tieteessä tapahtuu jättiloikkia. Vatsahaavan hoidossa yleinen operaatio oli vagotomia, jossa katkaistiin hermotusta vatsalaukun alueella. Tavoitteena oli vähentää mahahapon tuotantoa.
Käännekohta koitti, kun Barry Marshall ja Robin Warren osoittivat, että vatsahaavan aiheuttaa useimmiten helikobakteeri.
– Löydös kyseenalaistettiin voimakkaasti. Marshall jopa joi bakteereita osoittaakseen, että ne aiheuttavat oikeasti vatsahaavoja. Marshall ja Warren palkittiin lopulta Nobelin palkinnolla, Sund kertoo.
Robotiikka ja tekoäly tuovat kirurgiaan uusia menetelmiä parantaa leikkauksien tarkkuutta. Elinsiirroissa tutkitaan geenimuokattuja eläinsiirteitä ja kudosviljelyä, jotka voivat tarjota vaihtoehtoja perinteisille siirteille.
Leikkausrobotteja on ollut yliopistollisissa sairaaloissa, mutta niitä on alettu hankkia myös keskussairaaloihin. Alkuvuodesta leikkausrobotti otettiin käyttöön Pohjois-Karjalan keskussairaalassa.
Kirurgeja avustavat robotit mahdollistavat aiempaa useammin tähystyskirurgian ja siten pienemmät leikkausviillot. Ne ovat myös vakaita ja operoivat tarkasti ahtaissa paikoissa.
Vatsa- ja elinsiirtokirurgi Ville Sallinen arvioi, että roboteilla voidaan jatkossa tehdä yhä monimutkaisempia leikkauksia pienten viiltojen kautta.
Täysin itsenäisiä robotteja saadaan vielä odottaa. Tutkimuksessa autonominen robotti yhdisti suolenpäitä, mutta se on yhä liian kömpelö kliiniseen käyttöön.
Myös tekoälyn käyttö kehittyy. Tekoälyä hyödynnetään jo paksusuolen tähystyksessä, jossa se auttaa havaitsemaan kasvaimia.
Kehitteillä on myös järjestelmiä, jotka erottavat turvalliset leikkausalueet niistä, joihin ei tulisi koskea.
Ihmisen varaosia valmistellaan
Elinsiirtojen haasteena on pitkään ollut siirtoelinten puute. Yhtenä ratkaisuna on nähty siirtoelimet eläimiltä ihmisille.
Ongelmana on ollut hyljintä, mutta sitä on onnistuttu vähentämään geenimuokkauksella.
Muutamille potilaille on jo siirretty geneettisesti muokattuja sian elimiä. Eräs virstanpylväs saavutettiin tammikuussa, kun Yhdysvalloissa asuva nainen oli elänyt terveenä kaksi kuukautta sian munuaisella.
– Tutkimus käy nopeilla kierroksilla. Elinsiirtoja eläimiltä testataan parhaillaan Yhdysvalloissa myös aivokuolleilla ihmisillä, jotka ovat elämänsä aikana antaneet luvan nimenomaan tutkimuksen tekoon, Sallinen kertoo.
Ylilääkäri, professori Malin Sundin mukaan myös kudosviljelyssä odotetaan harppauksia.
– Tiettyjä kudoksia on helpompi viljellä kuin toisia. Ihoa osataan jo tehdä, mutta monimutkaisten elinten valmistaminen vaatii vielä pitkää kehitystyötä.
