Mainos

Kirkko elää, ru­koi­lee ja ju­lis­taa sanaa

Vaikka elämme tilanteessa, jossa emme voi vapaasti liikkua ja kohdata toisiamme, kirkkoa ja seurakuntia ei ole suljettu. Aina jossakin seurakunnassa rukoillaan, luetaan Jumalan sanaa ja selitetään sitä. Lisäksi netissä on saatavilla ajankohtaisia tallenteita varmaan tuhansittain. Kukin seurakunta lähettää sopivaksi katsomallaan tavalla jumalanpalvelukset seurakuntalaisten kuultaviksi ja nähtäviksi. Mielestäni on tärkeää, että seurakuntalaiset voivat kokea, että joka sunnuntaiaamu aivan aidosti juuri omassa kotikirkossani luetaan sanaa ja rukoillaan meidän kaikkien puolesta.  Keminmaan seurakunta on valinnut varsin yksinkertaisen ja vaatimattoman, mutta mielestämme ihan toimivan tavan, emmekä ole panostaneet suuria rahamääriä uusiin laitteistoihin. Taustalla on kuitenkin ajatus siitä, että poikkeusolotkin joskus päättyvät ja päästään siirtymään uuteen normaalielämään ja silloin jumalanpalvelukset voidaan toteuttaa messuina, joissa seurakunta pääsee ihan konkreettisesti kokemaan yhteyttä ja voi osallistua yhteiseen ehtoolliseen. Mielestäni netin kautta välittyvä jumalanpalvelus on varsinkin poikkeusoloissa ainutlaatuisen hieno mahdollisuus, mutta se jää kuitenkin vain ohueksi kuvaksi siitä todellisuudesta, mitä fyysinen läsnäolo kirkkotilassa ja ehtoollispöydässä voi olla. Toivomme ja rukoilemme sitä, että epidemian laantuminen sallisi aitojen messujen pitämisen jo kesäkuun alusta alkaen. 

Kristillinen seurakunta on luonteeltaan hyvin yhteisöllinen. Sen olemukseen liittyy fyysinen läsnäolo, ja yhteisellä aterialla jopa suussa maistuvana Kristuksen läsnäolon tunteminen. Siihen sisältyy myös ystävien tapaamiset, kuulumisten kyseleminen ja toinen toistemme taakkojen kantaminen ja ilon jakaminen, yhdellä sanalla sanottuna lähimmäisyys. Monista näistä olemme joutuneet nyt luopumaan, tai ainakin yhteydet ovat muuttuneet erilaisiksi. Puhelin- tai nettiyhteydet eivät ole tietenkään aivan sama asia kuin aito kohtaaminen. Nuorempi sukupolvi on tottunut tuohon maailmaan, eivätkä he välttämättä osaa niin kaivatakaan kasvokkain tapahtuvaa kohtaamista, mutta ikäisilleni ja vanhemmille ihmisille se on tärkeää. Viimeisestä kättelystä alkaa olla jo monta viikkoa aikaa, puhumattakaan halaamisesta kotipiirin ulkopuolella, myös ehtoollisen nauttimiseen on meillä monella suuri ikävä. 

Olen hautajaisissa viime aikoina usein lukenut Saarnaajan kirjan hienoa tekstiä, jossa todetaan: Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Tuon tekstin näkökulmasta voimme todeta, että meille on nyt annettu tällainen aika ja siihen meidän on tyytyminen ja sopeutuminen. Emme kykene itse määräämään kaikkea, kaikki on Jumalan kädessä. Kristillinen kirkko julistaa aina ilosanomaa, evankeliumia, joka rohkaisee meitä myös vaikeina aikoina. Meillä on rakastava ja armahtava Jumala, joka pitää omistaan huolen ja antaa meille oikeat ajat. Tässä toivossa kirkko elää, kertoo tästä ja rukoilee alati meidän kaikkien puolesta.

Ari Rautakoski

Keminmaan pappi

-