Nuorena kirjailija Laura Lindstedt , 40, katseli arkussa makaavaa, kuollutta kummitätiään. Täti oli kuollut luonnollisella tavalla, vanhuuteen.
Kainuulaisessa körttisuvussa kuolemaan suhtauduttiin niin kuin syntymäänkin, väistämättömänä osana maanpäällistä elämää.
Suvun vainajien hyvästeleminen kappelissa, avoimen arkun ääressä, oli vanha tapa. Siinä ei ollut mitään mystistä.
Siksi Lindstedt ei ollut valmistautunut siihen, miten musertavalta läheisen, rakkaan ihmisen näkeminen kuolleena tuntuisi.