Leena Talvensaaren kolumni (UR 7.7.) kaipaa vastauksen niiden puolesta, jotka eivät ole toimittajan kanssa samaa mieltä. Moni meistä ei halua haihtua kuin tuhka tuuleen – molemmat tavat ovat yhtä hyväksyttäviä. Tuhkan sirottelukin on mahdollista yllättävän monella tavalla ilman erillisten alueiden perustamistakin.
Samalla kun pandemiakin on vielä vaikuttamassa hautauskulttuuriimme, unohtaa kolumnisti tärkeän periaatteen: hautajaiset järjestetään yhtä paljon (jos ei enemmänkin) omaisia ja vainajan muita läheisiä varten kuin vainajaakin varten. Yhtä lailla hautapaikka tai muistopaikka on myös omaisia varten.
Se, että seurakunta aikanaan siirtää muistomerkin pois haudalta sen jälkeen kun omaisia ei selvästikään enää ole, ei ole peruste viedä omaisilta merkityksellisiä kokemuksia läheisensä hautajaisissa ja haudalla. Moni toivoo myös voivansa jättää itsestään läheisiinsä sellaisen muiston, että nämä haluavat sitä edesmenneestä säilyttää vielä kuoleman jälkeenkin.