Olli Säynäjäkangas & Pertti Säynäjäkangas: Heillä oli unelma - Siirtolaisuus Kemijärveltä Amerikkaan, OMS Kirjatuotanto 2019, 140 sivua.
Hyvästi ny Ylistaron köyhät! Sanoo Vuarenmaan Tiina kun Amerikkahan lähti. (Isokyröläinen sanonta)
Siirtolaisuus Amerikkaan ei kuitenkaan ollut vain eteläpohjalaisten etuoikeus. Muutto työn perään Suureen Länteen Uudelle Mantereelle oli huomattava 1800–1900 -lukujen vaihteessa Kemijärveltä Atlantin toiselle puolelle, tavallisimmin Michiganiin ja Minnesotaan. Tämän tuovat konkreettisesti esille Olli ja Pertti Säynäjäkangas toimittamassaan Heillä oli unelma - They Had a Dream -teoksessa, jossa he seuraavat Kemijärven eri alueilta rapakon taakse lähteneiden matkaa ja asettumista uuteen kotimaahansa.
Maailmanhistorian suurimmaksi kansainvaellukseksi kutsuttu siirtolaisuus on siirtänyt jopa yli miljoona suomalaista maasta toiseen viimeksi kuluneiden 100–150 vuoden aikana.
1800-luvun lopun katovuodet ja niiden aiheuttama nälänhätä ovat yhtenä syynä siihen, että monet suomalaiset sukunimet ovat hyvin yleisiä Yhdysvalloissa.
"Muuttoliike ei synny tyhjästä, siihen vaikuttavat lähtömaan työntö- ja kohdemaan vetotekijät sekä kansainvälinen politiikka ja globaali talous." Näin valaisee Lapista Amerikkaan suuntautuvan siirtolaisuuden taustoja tutkija Ulla Aatsinki.
Syyt ovat samat yhä 2000-luvulla eli sinne lähdetään, missä elinehdot, sosiaalinen turva ja haave nopeasta rikastumisesta ovat parempia kuin kotimaassa.
Kirja sisältää kymmenittäin mielenkiintoisia artikkeleita Kemijärven siirtolaisista ja heidän elämästään Uudella mantereella. Tarinat vaihtelevat värikkäistä henkilökuvista esimerkiksi Minnesotaan asettuneiden suomalaisten laajaan musiikkiharrastukseen. Koskettavin ja samalla surullisin niistä on Calumetin murhenäytelmä Kuparisaarella vuonna 1913. Tässä kaivoslakkolaisten lapsille järjestetyssä joulujuhlassa syntyneessä paniikissa tukehtui ja tallautui kuoliaaksi noin 80 ihmistä, suurin osa naisia ja lapsia.
Yllättikö koti-ikävä?
Yllättikö koti-ikävä Amerikkaan lähteneitä? Sitä ei ainakaan yleisesti tunnusteta, päinvastoin. Erään toisen polven siirtolaisen Pohjois-Suomesta kotoisin oleva äiti ei koskaan edes ikävöinyt Suomeen vaan sanoi: "...siellä oo muuta kuin köyhyys."
Kirja sisältää kymmenittäin värikkäitä elämänkohtaloita ihmisistä, joihin viesti ja houkutus muuttaa Lännen kaukaiseen "kultalaan" on vedonnut. He lähtivät ja pääsivät rakentamaan itselleen sisullaan ja rohkeudellaan tulevaisuuden kaukana kotimaastaan.
Lähtijät olivat yleensä nuoria, vain 20–25 vuoden ikäisiä. Miehet löysivät työnsä kaivoksista, metsätöistä ja teollisuudesta. Naisista suurin osa työskenteli talousapulaisina. Myöhemmin yrittäjien osuus lisääntyi. Syntyi kauppoja, ompelimoita, leipomoita, ravintoloita ja majataloja. Vaikka Amerikka oli muuttaneille yleensä toiveiden täyttymys, osa siirtolaisista - ehkä noin viidennes - palasi myöhemmin takaisin kotimaahansa.
Teoksessa on etsitty Kemijärveltä Amerikkaan muuttaneita ja samalla pyritty löytämään heidän jälkeläisiään ja hakemaan Suomesta heidän juuriaan. Työ on ollut samanaikaisesti haastavaa ja palkitsevaa laajaa sukututkimusta.
Suomen autonomian ja itsenäisyyden aikana yli 400 000 suomalaista on muuttanut Amerikkaan ja saman verran Ruotsiin. Heillä oli unelma -teos avaa kiintoisan ja kiehtovan näkökulman suomalaisen siirtolaisuuden historiaan. Kirjan tekijät ovat oikeassa todetessaan, että Amerikan siirtolaisuuden käsittely auttaa meitä ymmärtämään myös nykyaikaa.
Uhka vai mahdollisuus?
Teoksen loppusanoissa pohditaan usein esitettyä kysymystä, onko maahanmuutto uhka vai mahdollisuus. Siirtolaisuudella on monia myönteisiä puolia, muistuttaa Säynäjäkangas. Osaltaan se ratkaisee työvoimaongelmia ja rikastuttaa kulttuureja. Aikanaan suomalaiset opettivat amerikkalaisille metsänhoitoa ja kalastusta puhumattakaan suomalaisesta sisusta.
Kemijärveltä Amerikkaan lähteneillä oli omat unelmansa. Unelmien perässä kannatti mennä. Monien unelmat toteutuivat - ei kuitenkaan ilman kovaa työtä.
Markku Torkko