Hannele Pokka: Talvivaaran sisäpiirissä. Otava, 2019, 352 sivua.
Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannelle Pokka oli vuosien ajan selvittämässä Talvivaaran sotkuista taivalta.
Hän on kirjoittanut raportin noista kohtalon vuosista. Samalla kirja kertoo siitä, mitä tapahtuu, kun yhden kaivoshankkeen osalta yhteiskunnassa on enemmän intoa kuin ymmärrystä. Köyhä malmio, tuntematon bioliuotus ja liian löysät toimiluvat aiheuttivat vuosia kestäneen sotkun. Prosessi on heittänyt pitkän varjon koko suomalaisen kaivosteollisuuden ylle.
Päittemme yllä on likaisen harmaa talvinen taivas, ympärillämme lumen koristamat valtavat harmaat kivikasat ja altaissa velloo tonneittain harmaanruskeaa vettä. Altaiden äärellä puurtaa oransseihin haalareihin pukeutunut miesjoukko.
Näin Pokka on merkinnyt päiväkirjaansa Talvivaarassa 2012 marraskuussa.
Pokka kohtaa Perän
Hannele Pokan ja Talvivaaran yhteinen tarina alkaa jo maaherrakaudelta vuonna 2007, kun Pokka oli kutsuttu Lapin Vesitutkimus Oy:n juhlaan Rovaniemelle. Pääpuhuja juhlassa oli Pekka Perä, jolle Vesitutkimus oli tehnyt YVA-selvityksen Talvivaaran kaivoksesta.
Perä puhui juhlassa innostuneesti Talvivaarasta. Eurolla hankittu kaivosaihio pelastaisi Kainuun ja puoli Suomea. Suomalaisessa omistuksessa oleva kaivos antaisi työtä ja leipää juuri suomalaisille. Perän puheet upposivat. Talvivaaran osakeannissa osakkeita merkittiin innolla.
Pokan kirja on reportaasi Talvivaaran kaivoksesta: sen noususta, vaikeuksista, tuhosta ja vielä kuolleista heräämisestäkin.
Talvivaaran aloitettua toimintansa tulivat esiin ympäristöongelmat. Kaikki muistavat uutiset kipsisakka-altaan vuodoista, lintujen kuolemista ja kiistan purkuputkesta. Kaivosyhtiö joutui vaikeuksiin, teki konkurssin ja Talvivaara putosi valtion käsiin.
Kainuun Ely-keskuksen, ympäristöministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehet sekä eri oikeusasteet tekivät vuosien ajan pitkää päivää Talvivaaran kimpussa.
Sisäpiirissä pidettiin kokouksia, laadittiin selvityksiä ja muistioita niin, että kun Juha Sipilä vuonna 2015 tuli pääministeriksi, niin Pokka sanoi, että tarvittaisiin vihdoin jo päätöksiäkin.
Pääkysymys oli valinta ”ruton ja koleran” väliltä, ajetaanko kaivostoiminta alas niin kuin monet alueen asukkaat ja ympäristöjärjestöt vaativat vai jatketaanko kaivoksen toimintaa valtion rahoittamana. Molempia vaihtoehtoja valmisteltiin.
Pokka kehaisee ministereistä Ville Niinistöä ja Jan Vapaavuorta ahkeruudesta Talvivaaran asioissa, vaikka Niinistö ajoi kaivoksen sulkemista ja Vapaavuori kaivoksen jatkamista. Pahiten hän tölväisee selfiemies Aleksander Stubbia.
Sosiaalinen vastuu
Jo kuolleeksi luultu Talvivaara heräsi vielä henkiin. Talvivaaran raunioille perustettu Terrafame-yhtiö pärjää taloudellisesti nikkelin hinnoista riippuen. Akkukemikaalitehdas luo taloudellista vakautta. Vuoden 2018 lopussa kaivoksella on ensimmäisen kerran kokonaisvaltainen suunnitelma ympäristöasioiden ratkaisemiseksi.
Pekka Perä sai ehdollisen vankeustuomion ympäristön turmelemisesta. Vahingon kärsineille määrättiin 500 000 euron korvaus. Mökkiläiset eivät kuitenkaan saa korvausta, koska vahingon aiheuttaja on konkurssissa.
Talvivaaran jälkeen säädöksiä on tiukennettu, mutta Pokka perää myös kaivosten sosiaalista vastuuta.
Koska asukkailla kaivoshankkeissa on niin vaikea saada mitään korvausta vahingoista, on parasta vastustaa kaikkea varmuuden vuoksi.
Mikään kaivoshanke ei Talvivaaran jälkeen ole mikään helppo nakki.
Sosiaalisen vastuun merkitys on huomattu varmaan Hannukaisessa, Sakatissa, Kuusamossa, Soklissa ja Heinävedelläkin.
TAPANI RANTA