Mies makaa sairaalavuoteella ja katsoo auringon nousua. Uni on kadonnut silmistä jo monta tuntia sitten. Ei auttanut nukahtamislääke kuin hetkeksi. Mieli on musta tai ei oikeastaan, enemmänkin pelokas.
Lääkäri kertoi, että jossakin päin kehoa liikkuu bakteeri, vaikka sitä on yritetty karkottaa jo monta viikkoa. Kaikkensa hoitohenkilökunta on tehnyt. On leikannut, puhdistanut, hoitanut ja lääkinnyt. Parannustakin on tapahtunut, mutta ei ilmeisesti tarpeeksi.
Kaiken piti olla helppoa. Nopea leikkaus ja sitten liikkeelle. Leikkausta suunnitellessa lääkäri lupasi, että miehen edessä olisi vielä paljon hyviä vuosia. Siksi mies varasi matkankin jo maaliskuulle. Nyt se on peruutettu. Samoin kuin haaveet kivuttomasta kesästä.
sujui suunnitelmien mukaan. Kirurgi teki työnsä ja kotiutti, mutta sitten se pikku hiljaa alkoi. Kipu. Se jylläsi ja puski lihaksesta ulos, ajoi ukkoparan sänkyyn. Ei auttanut lääke, eikä vaimon hoiva.
Lopulta piti soittaa piipaa-auto, vaikka mies yritti estellä viimeiseen asti. Ei auttanut.
Tuostakin hetkestä on kulunut jo kolme viikkoa. Sen jälkeen leikkauksia on tehty ties kuinka monta.
Mies on nyt valinnan edessä: tehdäkö iso operaatio, jonka jälkeiseksi vaivaksi voi jäädä pienimuotoinen liikuntavamma vai antaako bakteerin elää?
Toivoa, että kyllä keho ja antibiootit sen jossain vaiheessa voittaa. Riskinsä kuulemma siinäkin.
Jos mies saa joskus haavan tai vaikka flunssan, voi bakteeri iskeä uudelleen ja viedä miehen kunnon nopeasti huonoksi. Jopa kuolemaan.
Hoitajat tulevat taas laittamaan antibiootit. Niitä tiputetaan suoraan suoneen neljästi päivässä. Kuinka kauan, sitäkään mies ei tiedä.
Mies tuijottaa tippapussia. Tip, tip, tip. Jos oikein mielikuvitusta käyttäisi, voisi kuvitella, että lumi sulaa räystäiltä. Vesi tippuisi jääpuikoista.
Olisipa hienoa tuntea keväinen pakkasen nipistys poskipäissä, haistaa pysäköintialueen pakokaasut ja katsella, kun ihmiset kiirehtivät töihinsä.
Miehellä ei ole enää kiirettä mihinkään, hän ei suunnittele työpäiviä.
Sairaala on tehnyt tepposet. Se on kääntänyt ihmisen arvot päälaelleen.
Nyt mies vain toivoo, että saisi elää normaalia, tavallista elämää. Olla pystyvä ja kivuton ihminen.