Kilpailukieltosopimusten käyttö uusien työnsopimusten teon yhteydessä on karannut käsistä. Yritykset varmistavat tiuhaan tahtiin, etteivät työntekijät siirry liian nopeasti kilpailevan yrityksen palvelukseen, vaikka perusteita kilpailun rajoittamiselle ei löytyisikään.
Työ- ja elinkeinoministeriön tilaama selvitysmies Jukka Ahtela luovutti tänään työministeri Jari Lindströmille (sin.) raportin, jossa Ahtela selvitti salassapito- ja kilpailukieltosopimusten nykytilaa.
Hänen mukaansa salassapitosopimus on ymmärrettävämpi kuin kilpailukieltosopimus.
–Kilpailukieltosopimusten kohdalla nykylainsäädäntö perustuu kauppamatkustajan aikaan. Järjestelmä pitää romuttaa, Ahtela summaa.
Hänen mukaansa kilpailukieltosopimusten teko ei ole nykymitassaan aiheellista. Ahtela toteaa, että yrityksissä alettiin tehdä kilpailukieltosopimuksia yhä enenevin määrin viitisen vuotta sitten.
–Tiedon suojaamisen tarve on kasvanut, ja tietoa pitääkin voida suojata, mutta sen ei pidä estää työvoiman liikkuvuutta.
Sopimuksia tehdään etenkin it-, ohjelmisto-, kirjanpito- ja rahoitusalalla sekä teknologian alan yrityksissä.
–On ymmärrettävää, että hyvistä osaajista halutaan pitää kiinni. Kilpailukieltosopimus on yksi sitouttamiskeino.
Lisäksi Ahtelan mukaan on ymmärrettävää, että yritykset haluavat pitää luottamuksellisen ja salaisen tiedon yrityksen seinien sisällä.
Hän sanoo, että järein keino muuttaa järjestelmää olisi kilpailukieltosopimusten kieltäminen kokonaan tai tiukentaa sopimusten käytön perusteita.
–Muutoksia täytyy tehdä.
Rahoitusalalla sopimuksella on merkitystä
Suomen Ekonomien mukaan kilpailukieltosopimus on ekonomien kohdalla maan tapa.
–Käytännössä joka toisessa ekonomin uudessa työsopimuksessa on kilpailukieltosopimus, liiton työmarkkinajohtaja Riku Salokannel harmittelee.
Kaikkien työntekijöiden kohdalla kilpailukieltosopimuksen tekeminen ei ole ongelma. Jos työntekijä ei ole aikeissa siirtyä kilpailevan yrityksen palvelukseen, ei sopimuksella ole merkitystä.
Jos taas työskentelee esimerkiksi rahoitusalalla, uusi työpaikka on todennäköisesti toisessa pankissa. Työntekijä voi toki vaihtaa työpaikkaa toiseen pankkiin, mutta jos hänellä on kilpailukieltosopimus, voi hän joutua olemaan ilman tuloja jopa kuusi kuukautta.
–Ainakaan pääkaupunkiseudulla asuva ei voi olla ilman tuloja kuutta kuukautta.
Ja jos asian riitauttaa, asian käsittelyyn voi mennä vielä kauemmin.
–Lisäksi varsinkin esimiehet ja asiantuntijat haluavat kunnioittaa tehtyjä sopimuksia eivätkä he siksi uskalla ottaa riskiä siirtymisestä kilpailijan palvelukseen, vaikka kilpailukieltosopimus todennäköisesti olisikin solmittu ilman perusteita.
Salokannel jatkaa, ettei yritykselle aiheudu riskiä, vaikka kilpailukieltosopimuksen tekeminen olisikin työsopimuslain vastaista.
Aloite on jo tehty
Salokanteleen mukaan liitto havaitsi ongelman sopimusten teossa jo vuosia sitten. Hän lisää, että itse asiassa eduskunnassa on jo käsiteltävänä Saara-Sofia Sirenin (kok.) lakialoite kilpailukiellon uudistamiseksi.
Salokannel miettii, miten kilpailukieltosopimuksen tekoedellytyksiä voisi tarkemmin määritellä, mutta hän toteaa, että rajan vetäminen on vaikeaa. Kuka olisi niin korvaamaton tai varustettu sellaisilla tiedoilla, että kilpailukieltosopimus olisi tarpeellinen.
–Tarpeellisuuden määritteleminen on yrityksen ongelma, Salokannel toteaa.
Hän lisää, että mikäli kilpailukieltosopimuksen tekemisestä ei aiheudu mitään riskiä kustannuksista työnantajalle, todennäköistä on, että työnantajat määrittelevät asiantuntijat korvaamattomiksi jatkossakin.
Uskollisuusvelvoite työnantajaa kohtaan
Kilpailukieltosopimuksia koskevat säännökset otettiin työsopimuslakiin ensimmäisen kerran vuonna 1970.
Työntekijän uskollisuusvelvoitetta, kilpailukieltoa, kilpailukieltosopimusta sekä ammatti- ja liikesalaisuuksien salassapitoa koskevat säännökset sijoitettiin uuteen työsopimuslakiin.
Työsopimuslain mukaan työntekijä ei saa työsuhteen aikana harjoittaa toimintaa, joka työsuhteissa noudatettavana hyvän tavan vastaisena kilpailutekona ilmeisesti vahingoittaisi työnantajaa.
Työsuhteen päättymisen jälkeistä aikaa varten voidaan erityisen painavasta syystä solmia kilpailukieltosopimus, jolla rajoitetaan työntekijän oikeutta tehdä työsopimus työsuhteen päättymisen jälkeen alkavasta työstä sellaisen työnantajan kanssa, joka harjoittaa ensiksi mainitun työnantajan kanssa kilpailevaa toimintaa.
Työsopimuslaissa määritetään kilpailukieltosopimuksen enimmäiskestoksi pääsääntöisesti kuusi kuukautta ja erityistapauksissa yksi vuosi.
Lisäksi laissa on säännökset sopimuksen rikkomista koskevasta vahingonkorvauksesta, joka saa enimmäismäärältään vastata työntekijän työsuhteen päättymistä edeltäneen kuuden kuukauden palkkaa.
Lisäksi säädetään, että enimmäiskeston ja sopimussakon rajoitukset eivät kuitenkaan koske ylimpään johtoon kuuluvia työntekijöitä.