Lauantaina olimme iltalenkillä. Mieheni jalka osui palkkiin ja hän kaatui kasvoilleen Taunontieltä Pallarintielle, melkein ajokaistalle.
Autoin ja kokeilin, päästäänkö ylös ja pitävätkö jalat. Autokin hurahti vierestä. Jatkoimme matkaa läheisen suojatien yli ja voimat rupesivat vähenemään. Pyysin apua viittoen Koskenkylästä tulleilta autoilta, turhaan. Menetin jo toivoni ja jäimme vain seisomaan.
Kaupungista päin ajoi auto, jonka kuljettajalla oli sydän kohdallaan ratin ja istuimen välissä.