Kiira Korven hymy toi hänelle Vuoden positiivisimman suomalaisen tittelin ja huomiota milloin yhtenä maailman kauneimmista, milloin kuumimmista naisurheilijoista, mutta tuo hymy pusertui julkisuuteen kyynelten läpi.
Todellisuudessa Korven kolme vuotta sitten päättynyt ura oli katkeamaton sarja uupumuksia ja ahdistuksia, ilmenee ensi viikolla julkistettavassa kirjassa Kiira – ehjäksi särkynyt, jonka on kirjoittanut Jere Nurminen. Taitoluistelija oli Kiira "joka on ulkoisesti menestyvä, kaunis, tehokas ja supersuorittava, mutta EI OLE TOTTA" – kuten taitoluistelija kirjoitti kirjeessä itselleen huhtikuussa 2015.
Yllätysmenestys Torinon olympiatalvena 2006 nosti Korven julkiseen pyöritykseen, jota hän ei hallinnut. Alle 20-vuotiaana Korpi aloitti laihduttamisen, joka kuihdutti hänet niukasti yli 50-kiloiseksi ja johti koko uran jatkuneisiin vatsavaivoihin sekä loukkaantumisiin. Suhteet valmentajiin tulehtuivat, ja tarve saavuttaa arvostusta suoritusten avulla ajoi Korven toistuvasti umpikujaan. Kuohu on kirjassa niin kovaa, että paljastukset jääkiekkovalmentajaisä Rauno Korven alkoholiongelmasta ja venäläisen miljardöörin tapailemisesta ovat vain sivuääniä.
"Kuka minä olen"
Korpi tunnustaa kärsineensä kovasta kilpailujännityksestä ja vähäisestä itseluottamuksesta, eikä hän koskaan täysin lunastanut nuorena herättämiään lupauksia, vaikka voitti kaksi EM-pronssia ja yhden EM-hopean.
Korpi pystyi usein venymään arvokisoissa, kun lähtökohdat olivat vaikeat. Mutta kun takana oli ehjä harjoituskausi ja kaiken piti olla kunnossa, kisat eivät sujuneetkaan. Korven kanssa samanikäinen Laura Lepistö, kaveri ja kilpailija jo lapsuudesta lähtien, voitti Euroopan mestaruuden ja MM-mitalin, ja muodostui Korvelle kirittäjäksi, jota hän jahtasi koskaan tavoittamatta.
Korven uran viimeiset vuodet olivat loukkaantumisten rikkomia, ja kun hän lopetti uransa 2015, uusi luistelijasukupolvi oli jo nostanut hyppytaidoillaan maailman kärkitason Korven ulottumattomiin. Korven viimeiset arvokisat, MM-kisat Shanghaissa keväällä 2015 päättyivät sokeeraavaan romahdukseen, jota Korpi luonnehtii kirjassa "lähes hengelliseksi kokemukseksi". Korpi koki katselevansa itseään ulkopuolelta luistellessaan täysin epäonnistunutta ohjelmaa.
– MM-katastrofia seuranneet kuukaudet olivat aikaa, jolloin koin kuolevani ja toisaalta herääväni henkiin. Kyse ei ollut ainoastaan siitä, jatkanko uraani vai en. Minun täytyi pohtia hyvin perusteellisesti sitä kuka minä olen, mitä minä haluan ja toisaalta mitä en halua, Korpi kertoo.
Ihmisen syvin olemus
Korpi tajusi jahdanneensa koko uransa ajan kangastusta uskoessaan, että taitoluistelumenestys voisi tuoda hänelle rauhan ja täyttymyksen. Moskovan GP-kisan voitto 2012 toi pelkän tyhjyyden tunteen, ja lopulta Korpi ymmärsi, ettei suurinkaan voitto voisi tuoda hänelle rauhaa.
Kirjan alussa Korpi kertoo julkaisseensa elämäkerran, koska halusi kannustaa muita ihmisiä ja herättää keskustelua. Kirjan lopussa hän kertoo oivaltaneensa Shanghain MM-kisojen romahduksesta, että hänen syvempi olemuksensa, tietoisuus, tuli tuolloin ensimmäistä kertaa tietoiseksi itsestään.
– Ihmisen syvin olemus on jotain sellaista, jota ei voi sanoin kuvailla eikä rajoittuneella ihmismielellä täysin ymmärtää, Korpi sanoo.
