Ket­tu­ke­sän on­nel­li­nen loppu

Neljä orvoksi jäänyttä ketunpoikasta pelastettiin mökkisaaresta ja toimitettiin Ranuan eläinpuiston hoitolaan. Jos kaikki sujuu hyvin, ketut lähtevät omille teilleen syksyn tullen.

– Ketut ovat älykkäitä: kun ensimmäinen pentu jäi kiinni, muut osasivat varoa loukkuja, Lipponen kertoo. Kaksi viimeistä kettua olikin vaikeampi saada kiinni kuin kaksi ensimmäistä. Riistakamerakuva. <p>– Vaikka pennut olivatkin erillään toisistaan jonkin aikaa, ei side sisarusten välillä katkennut. On hyvin antoisaa seurata niiden keskinäistä kisailua ja painautumista toistensa kylkeen levolle leikin jälkeen.</p><p>Toisten sisarusten seura on erittäin tärkeää ketunpojan kehitykselle. Leikkiessä kehittyy kehon koordinaatio ja saalistukseen tarvittava ketteryys, kertoo Virpi Impiö Ranuan eläinpuiston hoivaeläintoiminnalta. Riistakamerakuva.</p>
– Ketut ovat älykkäitä: kun ensimmäinen pentu jäi kiinni, muut osasivat varoa loukkuja, Lipponen kertoo. Kaksi viimeistä kettua olikin vaikeampi saada kiinni kuin kaksi ensimmäistä. Riistakamerakuva.
– Ketut ovat älykkäitä: kun ensimmäinen pentu jäi kiinni, muut osasivat varoa loukkuja, Lipponen kertoo. Kaksi viimeistä kettua olikin vaikeampi saada kiinni kuin kaksi ensimmäistä. Riistakamerakuva.

Kun Tanja Lipponen perheineen asetti mökkisaareen riistakameran selvittääkseen, liikkuuko saaressa supikoira, alkoi kemiläisen perheen kettukesä: supin sijaan paljastui alueella liikkuva kettuemo ja neljä poikasta.

Toukokuun lopussa emo kuitenkin katosi riistakameran kuvista. Lipposet huolestuivat, kun vasta pariviikkoiset pennut vaikuttivat jääneen yksin.

Lipposet ottivat yhteyttä Ranuan eläinpuistoon. Tilannetta kehotettiin tarkkailemaan. Joskus villieläimet jättävät poikaset suojaisaan paikkaan ja palaavat aikanaan. Tällöin ihmisen ei ole suotavaa puuttua asioihin. Nyt tilanne oli huolestuttava.

– Ranualta sanottiin, että näin nuoret pennut eivät selviä pitkään yksin, Lipponen kertoo.

Pennut eivät osanneet vielä metsästää, joten saareen jääminen olisi ollut kuolemantuomio.

Emo ei enää palannut. Syytä on voitu vain arvailla.

– Arvelemme emon lähteneen saarelta toiselle ravinnon perässä. Isohaaran patoluukut olivat auki niihin aikoihin, joten virta on voinut viedä sen, Lipponen kertoo.

Ensin loukut vietiin saareen niin, että ne eivät pyytäneet ja häkkeihin laitettiin ruokaa. Vasta kun poikaset olivat tottuneet, häkit viritettiin. Parissa päivässä tärppäsi, kun pienin nelipäisestä poikueesta jäi kiinni.

– Ensimmäinen on todennäköisesti ollut pahnan pohjimmainen ja siksi eniten nälissään, Lipponen arvelee.

Ensimmäisen ketun Lipposen lapset nimesivät Villeksi.

Mökkisaaren neljä kettua olivat keskenään hyvin eri luonteisia: ensimmäinen oli hyvin sävyisä, loput villimpiä. – Kolmas oli selvästi äkäisin: se roikkui hampaillaan kaltereissa, kun sitä alettiin eläinpuistossa ottaa häkistä, Lipponen kertoo nauraen.
Mökkisaaren neljä kettua olivat keskenään hyvin eri luonteisia: ensimmäinen oli hyvin sävyisä, loput villimpiä. – Kolmas oli selvästi äkäisin: se roikkui hampaillaan kaltereissa, kun sitä alettiin eläinpuistossa ottaa häkistä, Lipponen kertoo nauraen.
Kuva: Tanja Lipponen

Sisarusten kanssa elämänsä viettäneelle ketunpojalle yksin jääminen oli shokki.

– Yksin jäätyään se on kettuhaukkua itkemällä kutsunut laumaansa, Lipponen kertoo. Onneksi pennun yksinäisyys ei kestänyt kolmea päivää pidempään: jälleennäkeminen oli riemukas, kun Tuuliksi nimetty sisko tuotiin.

– Vaikka pennut olivat erillään toisistaan jonkin aikaa, side sisarusten välillä ei katkennut, vahvistaa Virpi Impiö Ranuan eläinpuistosta.

Viimeisen kahden ketun kiinni saaminen oli vaikeampaa.

– Niiden kanssa kesti niin kauan, että oli iskeä epätoivo. Ajattelin jo, että ei niitä saadakaan kiinni ja ne jäävät sinne.

Ilo olikin suuri, kun kettuveljekset saatiin kiinni saman. Nämä ketut olivat sisaruksiaan isokokoisempia, mutta selkeämmin aliravittuja. Nyt ketut voivat jo hyvin. Nälkä ei enää kurni ja Lipposen mukaan ketut todettiin Ranualle viedessä muutoin terveiksi.

Lipposet aikovat pysytellä kärryillä kettujen kuulumisista.

– Jos ne jäävät Ranualle, menemme ilman muuta katsomaan niitä, Lipponen kertoo. Perhe on myös tiedustellut Ranualta, pääsisivätkö lapset katsomaan kettuja ennen mahdollista vapautusta.– Tämä on ollut lapsille erittäin opettavainen ja luonnon lähelle tuova kokemus, Leinonen sanoo.

Tuuli Lipponen ja perheen muut lapset ovat olleet mukana ketunpoikasten pelastamisessa. Jokaisen Ranualle viedyn ketunpennun jälkeen kotiin on tuotu korvaava pehmokettu. Ketut nimettiin samoin kuin mökkisaaren poikaset: Ville, Tuuli, Kalle ja Toni.
Tuuli Lipponen ja perheen muut lapset ovat olleet mukana ketunpoikasten pelastamisessa. Jokaisen Ranualle viedyn ketunpennun jälkeen kotiin on tuotu korvaava pehmokettu. Ketut nimettiin samoin kuin mökkisaaren poikaset: Ville, Tuuli, Kalle ja Toni.
Kuva: Siru Uusi-Seppälä

Kesäkuu kului kettujen auttamisessa. Jonkun oli oltava koko ajan saaressa pitämässä häkkejä silmällä. Pentujen ruokinta oli Lipposten varassa: ketuille ostettiin ja vietiin lihaa ja Lipposen isän pyytämää kalaa. Eläimet piti myös kuljettaa Ranualle saman vuorokauden sisällä. Luovuttaminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto:

– Oma luonne ei antanut periksi sille, että ne olisi jätetty saareen, Lipponen toteaa.

Lipposten sinnikkyyden myötä kettujen tulevaisuus näyttää valoisalta:

– Jos vain yksi olisi pelastunut, se olisi todennäköisesti kesyyntynyt ja palauttaminen luontoon olisi ollut vaikeampaa. Nyt kun kaikki ovat samassa laumassa, samanlaista kesyyntymistä ei tapahdu ja eläimet pysyvät villimpinä, Impiö kertoo.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jo syyskesällä ketut saattavat palata luontoon.