Vaimeat katseet kohtaavat. Pienet nyökkäykset huomioivat toisensa. Suuren kirkon rivit täyttyvät tasaisesti. Ensimmäinen syvä sointi kaikuu uruista. Väki nousee seisomaan.
Katse tavoittaa kolmekymppisen miehen – pojan – jonka vasen käsi puristaa arkkua. Hän keskittyy, hän yrittää keskittyä. Hartiat alkavat väristä. Katse on pakko kääntää pois. Että silmät pysyvät kuivina.
Mieleen nousevat kaikki ne lapset, jotka ovat joutuneet hautaamaan oman isänsä tai äitinsä.