Joulun jälkeen vuonna 1984 eduskunta päätti punamultahallituksen johdolla nykyisestä kotihoidon tuesta, jolla lasta sai työpaikkansa säilyttäen hoitaa kotona 3-vuotiaaksi. SDP:n korostama subjektiivinen päivähoito ja keskustan ajama kotihoidon tuki olivat aiemmin ajaneet päähallituspuolueet kiistelyyn, johon ratkaisun sorvasivat puoluesihteerit Seppo Kääriäinen (kesk.) ja Erkki Liikanen (sd.).
Eduskuntakeskustelussa mainittiin kymmeniä kertoja perheiden oikeus valita tai valinnanvapaus. Valinnanvapautta korostaneen keskustan vastapainona lähinnä vasemmistosta epäiltiin kotihoidon tuen lisäävän naisten syrjintää työmarkkinoilla, olihan tuki selvästi naisille tarkoitettu eikä isien kiintiöistä keskusteltu.
SDP:n kansanedustaja Tarja Halonen sanoi yleisellä tasolla, että syrjintää ei voi ehkäistä vain asennemuutoksella, vaan lainsäädäntö lisää hyvin usein asenteita muokkaavia tekijöitä.
Keskusta iloitsi eduskuntasalissa vuosikymmenten työnsä tulosta. Keskustan Sirkka-Liisa Anttila tiivistikin vasemmistopuolueiden puheiden osoittavan ideologisen eron eri päivähoitomuotojen välillä.
– Vasemmisto lähtee siitä, että yhteiskunnan tulee hoitaa lapset ja vanhempien tulee käydä työssä. Kotihoito vaihtoehtona on vasemmistolle vieras, Anttila sanoi.
Keskustan Marjatta Väänänen sanoi suoraan, että puolue kannattaa kotihoidon tukea, jotta vanhempien ei tarvitsisi viedä lapsia kodin ulkopuolelle hoitoon.
Vasemmalta taas syytettiin keskustan ajaman uudistuksen tukevan maaseutua ja maanviljelijäväestöä. Näille puheille oli hieman enemmän katetta kuin nykyään, sillä noin kymmenesosa työvoimasta työskenteli maatiloilla.
Ei oppositiopuolue kokoomuskaan juuri kotihoidon tukea vastustanut. Puolueen edustajat sanoivat lain nostavan kotihoidon arvostusta, mutta harmittelivat tuen liian alhaista tasoa. Lisäksi kokoomus olisi halunnut kotiapulaisten palkkakustannusten verovähennysoikeuden, mutta tähän hallitus ei suostunut.