Kesäkuu oli alulhan. Oli pilvistä ja kylmänsorttista. Heräsin yölä siinä kahentoista maisa. Jäin kokkeilemhan, olisko tähän aikhan televisiosa jotaki kiinostavvaa.
Vilkasin siinä ulos ikkunasta. Siinä näky menevän tumma farmariauto vilielystieltä ja käänty Nelostiele Kemhin päin. Viientoista minutin päästä sammaa tietä tuli yli puolikymmentä ihmistä kävellen, kumpaaki sukupuolta näyttivät olevan. Siinä net vilielystielä seisoskelivat ja liikuskelivat, nostelivat jalkoja ja heiluttelivat käsiä nelostietä ohi kulkevile autoile. Yksi näytti olevan koko ajan kiinnittyny kännykän näppäilhyn. Sitten jonku ajan päästä net lähtivät takasinpäin .
Menin toisen ikkunan tykö. Huomasin, että porukka oliki tullu meän pihapiirhin sireeni pensaitten tykö grillikoan taka ja mariapenshaitten keskele. Käytin ulko- ovia auki ja kophautin sen verran, että luulin sen kuuluvan. Osa porukkaa näytti jo sen vaikutuksesta lähtevän pois.
Menin kuitenki sinne pottumaan laiale. Kysyin, mitä asiaa heilä on meän pihale. Vastauksesta ei saanu oikein järkevää sisältyä. Usseimmat luikkivat suorinta tietä rajan taka pellole. Kehotin heitä lälhtemhän pois.
He suunnistivat kohti niitä rakennuksia, joita sinne pellon taka on rakennettu viime vuosina, neliää kaikkiihan. Juuri niitä, joile meän maksamasta vesiossuuskunnan liittymästä rakennethin vesijohto 2019. Kesälä punasela kaivurila, samanlaisela, ko Tervolan Keskustien rakennuksela oli arkipäivisin. Tämä taas tapahtu lauantaina ja sunnuntaita vasten yölä.
Se vain tuli kaivamhan meän maale, eikä meän kans ollu oltu mishän yhtheyesä. Näimä vain, että kaivuri tullee meän pihapiirhin kaivamhan. Me olima sen linian maksanu ja vesiosuuskunnan pöytäkiriasa on merkintä, että jos joku myöhemmin haluaa siihen jälistäpäin liittyä, olema oikeutetut saamhan siittä korvauksen. Eivät ole maksanhet.
Neliä vuotta sitten sinne siis kaivethin vesijohto meän kustantamasta vesijohtoliittymästä. Se tapahtu siis yölä, sunnuntai vastasena yönä.
Ko nyt sain kulkijat pois meän pihapiiristä, menin takasin nukkumhan. Heräsin kolmen aikhan ja huomasin, että rakennusten tykö oli tullu valkia asuntoauto, joka vähän ajan päästä ajo sieltä pois ja käänty nelostiele Kemhin päin. Siis yölä kolmen aikhan.
Aamula kymmenen aikhan tuli vihertävä henkilöauto, johonka vilielystieltä tulhet kaksi henkilyä menivät. Kahentoista aikhan tuli musta auto, johon meni kolme ihmistä sieltä rakennuksista päin. Rakennuksile näytti jäävän ainaki yksi auto. Yölä näyttää sattuvan ja tapahtuvan, varsinki näin kesäaikhan.
Liisa Halonen-Laiti