Kulunut viileä kesä ja sitä edeltänyt kylmä kevät haittasivat suuresti hunajantuotantoa tänäkin vuonna. Sato jäi pieneksi.
Mehiläistarhaajat ovat myös joutuneet ruokkimaan mehiläisiään tavallista enemmän sen jälkeen, kun he ovat ottaneet hunajakakut pois pesistä.
–Hyvinä kesinä yhdestä tavallisesta pesästä voi saada jopa 60 kiloa hunajaa. Nyt määrä oli kymmenisen kiloa, kertoo tervolalainen mehiläistarhaaja Elna Nelin .
Elna Nelin hankki ensimmäiset mehiläispesänsä kolmekymmentä vuotta sitten. Hän kertoo, että kesät ovat muuttuneet hunajantuotannon kannalta todella epäedullisiksi.
Kylmällä ja sateella mehiläiset pysyvät pesässään ja syövät tekemäänsä hunajaa.
–Kun aloitin mehiläisten kanssa, olivat ilmat hyviä ja mehiläiset saivat touhuta. Näin huonoa vuotta kuin nyt ei ole aiemmin ollutkaan. Ensi kesän aion vielä katsoa, mutta jos ilmat eivät paranna, lopetan tämän. Tyhjää saa toki pyytämättäkin, Elna juttelee.
Elna Nelin muistelee kiinnostuneensa mehiläistarhauksesta, koska hunaja on aito luonnontuote.
Monen muun suomalaisen tavoin Elna Nelin aloitti mehiläistarhaajana 1980-luvulla, jolloin mehiläisten hoitoa opetettiin kursseilla eri puolella Suomea.
Nelin lähti Louen maatalousoppilaitoksessa järjestetylle kurssille. Opettajina oli alan valtakunnallisia pioneereja.
–Louen koululla oli siihen aikaan yli 50 pesää. Muutamat meistä kurssilaisista hoidamme mehiläisiä edelleen. Minäkin aloitin kahdella pesällä ja tällä hetkellä niitä on viisitoista kappaletta, Elna sanoo.
Kolmekymmentä vuotta sitten mehiläispesän hankintaan piti olla lisenssi. Lisäksi pesät hankittiin Suomen Mehiläishoitajien liiton paikallisyhdistyksen välityksellä.
Elnan pesä tulivat Etelä-Ruotsista, ja mehiläiset olivat krainilaisia. Krainilaiset mehiläiset ovat italialaisten mehiläisten jälkeen suosituimmat tarhamehiläiset, jotka sietävät hyvin kylmää ilmanalaa.
Elna Nelinin mehiläiset sopeutuivat Tervolan Varejoen ilmanlaan oikein hyvin.
–Ensimmäisiksi talviksi pakkasin pesät kuin postipaketit, etteivät mehiläiset kuolisi. Eivätkä ne kuolleet, vaikka nyt tiedän pesien olleen liiankin tiiviisti paketoituja.
Mehiläisten hoitaminen ei ole vuoksikymmenien kuluessa ollenkaan menettänyt hohtoaan Elnan mielessä.
Kun hän aukaisee pesän, alkaa hän samalla mielenkiinnolla katsella sen kuulumisia kuin aina ennenkin.
–Niin sitä katsoo, että mitäs tänne kuuluu. Löytyykö kuningataremoa ja löytyykö munia. Kun on munia, on myös elämää, Elna sanoo.
Emo elää kahdesta kolmeen vuotta. Se pitää ehtiä vaihtaa hyvissä ajoin. Jos ei halua katkoksia pesän elämään, uuden emon voi hankkia ostamalla. Posti tuo sen sitten kirjeellä kotiin.
Mehiläisten auttaminen talvehtimaan on yksi hoitajan tärkeimmistä tehtävistä.
Elna Nelinin pesät talvehtivat taivasalla, sillä kokemus on osoittanut sen toimivan yhtä hyvin kuin pesien siirtäminen erityiseen talvehtimisrakennukseen.
Sokeriliosruokinta alkaa heti, kun hunajat on otettu pesistä pois. Mehiläiset tekevät tästä 60-prosenttisesta sokeriliemestä ruokaa kuivattamalla ja peittämällä sen kennoihin.
Ruokinnan lisäksi mehiläiset on hoidettava ikävää varroapunkkia vastaan.
Kun ilmat vielä viilenevät ja mehiläiset lakkaavat lentelemästä, laittaa Elna pesien päälle rehumuovista tekemänsä suojat.
Pesän sisällä mehiläiset kerääntyvät yhteen muodostaen talvipallon. Mehiläiset tuottavat itse lämpönsä siivillään.
Elna Nelinille mehiläisten hoitaminen on muodostunut elämäntavaksi. Viime talvena hän sai käydä Tervolan kouluissa kertomassa lapsille mehiläisistä.
–He pitivät siitä valtavasti. Vein kouluille mukanani vahakennoja ja styroksisia pesälaatikoita nähtäväksi.
Elna saa tietenkin vastata jatkuvaksi kysymykseen siitä, kuinka monta mehiläisenpistoa hän on kolmenkymmenen vuoden aikana saanut.
Vastaus on melko monta, vaikka rauhallisesti käyttäytymällä mehiläiset eivät hermostu hoitajalleen. Suojana Elnalla on pesille lähtiessään valkoinen mehiläispuku verkkohattuineen.
Mehiläiset osaavat halutessaan myös järjestää isompiakin yllätyksiä. Kerran kokonainen pesällinen mehiläisiä lensi tiehensä kuningattarensa perässä. Ne karkasivat Varejoelta Tervolan kirkolle saakka.
–Sieltä soitettiin, että onko Elnalla mehiläisiä hukassa, Elna naurahtaa.
