Kemp­pa­teat­te­ris­sa ikä ei ole este – ke­mi­jär­ve­läi­nen har­ras­ta­ja­teat­te­ri täyttää kym­me­nen vuotta

Kemppateatterin Salarakas-kesänäytelmässä pikkukylä menee sekaisin, kun maailmalla menestystä hankkinut neiti ilmoittaa järjestävänsä siellä häät, mutta jättää kertomatta sulhasen nimen. Pikkupullan yrittäjä Sirkka alias Irja Uusisalmi utelee Jarmolta alias Vesa-Veikko Niemelältä, että joko asia on selvinnyt.

Kuva: Katja Palmqvist

Kemppateatterin Kadonnut soittorasia- ja Salarakas-näytelmät saavat kantaesityksenä juhannuksen jälkeisellä viikolla, mutta kymmenvuotisjuhlat pidetään vasta heinäkuussa viimeisen näytännön jälkeen.

– Nuoret naiset ovat käsikirjoittaneet Kadonnut soittorasia-näytelmää yhdessä ohjaaja Outi Kallaksen kanssa, ja minusta on aivan ihanaa, että tämän kokoisessa kaupungissa nuoret voivat harrastaa teatteria, huudahtaa puheenjohtaja Irja Uusisalmi.

Harjoitustahti kiihtyy helteiden saapuessa, sillä kulttuurikämpän suojissa sää ole koskaan este. Mukana produktioissa on parisenkymmentä näyttelijää, teknisiä avustajia ja toisena ohjaajana Tiinaliisa Multamäki, joka vastaa Salarakkaankäsikirjoituksesta.

– Päässäni oli suomalaisen kesänäytelmän aihio, ja kevään aikana se valmistui, Multamäki tiivistää.

Harjoituksissa kikatetaan ja hekotetaan yhdessä, mutta vuorosanojen opettelu on usein yksinäistä tankkaamista. – Ryhmähenki on täällä hirveän hyvä, sillä sitoutumistahan tämä vaatii, Multamäki tietää.

Alussa oli 16 innokasta jäsentä

Kymmenen vuotta sitten maaliskuussa 2009 perustettiin Kemijärvellä Kemppateatteri. Kansalaisopiston kursseja oli pidetty useita, joten uusi yhdistys sai heti 16 innokasta jäsentä ja puheenjohtajaksi Paula Kettusen.

Ensimmäinen näytelmä Kiljusen herrasväkitehtiin saman vuoden kesälle.

– Saimme esittää sitä Uitonniemessä, ja piti järjestää jopa lisäesityksiä, perustajajäsen Uusisalmi muistelee.

Seuraaavana kesänä näyttämö siirrettiin Kotiseutumuseon pihapiiriin, jossa nähtiin Viisas neitsyt,jota seurasi vuoden kuluttua Suloinen myrkynkeittäjä.

– Aina on vähän kyselty, että mihin saisimme mennä, sillä tästä keskustasta löytyy upeita paikkoja.

Alkuvuodesta 2012 tehtiin Punahilkkaja kesäksi valmistui Kiven Seitsemän veljestä, jota esitettiin jälleen Uitonniemessä. Katsojia onnistuttiin Uusisalmen mukaan houkuttelemaan niin paljon, sillä ennätys rikkoontui vasta Lyyli Perungasta kertovan näytelmän myötä loppusyksystä 2017.

– Janne Kaisanlahden kirjoittamaa Lyyliä tuli katsomaan jopa hänen aikalaisiaan, Uusisalmi iloitsee.

Marttaa esittävä Tellervo Välikangas (oik.) tuskastelee Suvin eli Isokylän koulua käyvän Veera Vuonnin kanssa kylän hurjaa menoa. Näyttelijöistä nuorimmat ovat koululaisia ja vanhimmat jo yhdeksännellä kymmenellä, joten tulkintojen kirjo on laaja.

Kuva: Katja Palmqvist

Tunnetilat syntyvät ulkona

Kesäteatterin tekeminen pohjoisessa ei ole helppoa, koska sää vaihtelee ja sääsket saapuvat aina. Kaislikossa suhisee -näytelmän harjoitusten alkaessa keväällä 2013 ranta oli vielä jäässä, mutta Uusisalmen mukaan ryhmä harjoitteli sitkeästi paikan päällä ja käyttöön saatiin siirrettävät katsomot.

– Tunnetilat syntyvät ulkona, ja itsensä likoon laittaminen on näyttelemisessä aina tärkeää, hän uskoo.

Sisätiloihin siirryttiin kuitenkin seuraavana kesänä Erja Kärkkäisen ohjatessa Neitilä oy:n. – Teos syntyi paikallisuudesta, elämästä ja tunnetuista henkilöistä, mutta mukaan otettiin myös hieman Kalevalaa.

Aihepiiri oli aivan toinen Valelääkäriksi vastoin tahtoaan -komediassa kesällä 2016, ja terveydenhoitoteemaa jatkettiin viime vuonna, kun Soterokkikiersi kyliä.

– Minusta on tärkeä löytää joka kerta jokaiselle rooli, ja siinä pitää osata junailla, Uusisalmi tietää.

"Välillä on ovet paukkuen joku lähtenyt"

Kulttuurikämppä on Kemppateatterin koti, jossa sijaitsevat harjoittelutilat, näyttämö, puvusto ja lavasteet.

Kansalaisopiston, kaupungin ja yrittäjien kanssa on Uusisalmen mukaan tehty yhteistyötä aina, joten teatterilaiset ovat mukana erilaisissa pienissä ja suurissa tilaisuuksissa, kuten joulun avauksessa, lastenjuhlissa tai Kemijärvi-päivässä.

Ohjaaja on saanut palkkansa ja hoitanut myös vaikeat roolitukset.

– Välillä on ovet paukkuen joku lähtenyt, kun ei olekaan saanut jotain roolia, mutta niistä on päästy yli, sillä jokaisen työpanos on tärkeä.

Harrastajateatterin toiminta ei ole pelkkää harjoittelua vaan välillä käydään yhdessä teatterissa.

– Olimme Rovaniemellä kaksi viikkoa sitten seuraamassa Seitsemän koiraveljestä -esitystä, ja kyllä siinä pitää olla näyttelijöillä hyvä kunto, Uusisalmi laskee.

Syksyn suunnitelmissa on lähteä Tervolaan Kouta-harrastajateatterifestivaaleille tapaamaan muita ja seuraamaan esityksiä. Raadin palaute on tärkeä, mutta Uusisalmi muistuttaa, että ryhmän ikähaitari on seitsemän vuosikymmentä ja töitä tehdään sydämellä.

Kemppateatterin 10-vuotisjuhla alkaa sunnuntaina 7. heinäkuuta esityksen jälkeen, ja juhlatyöryhmä on kutsunut perustajajäseniä ja ohjaajia paikalle rooliasuissa.