Leea Tiihonen-Pellegrinon isä kuoli vuonna 1982. Tiihonen-Pellegrino asui slloin vielä Roomassa.
Hän teki päätöksen, että muuttaisi takaisin Kemiin, kotikaupunkiinsa.
Kun Tiihonen-Pellegrino oli lapsi, Tiihoset asuivat puisessa pihapiirissä Keskuspuistokadulla. Vuonna 1983 hän haki muuttokuorman Italiasta ja muutti kotitaloon asumaan.
Kuvataideakatemian ja taideteollisen korkeakoulun käynyt Tiihonen-Pellegrino selvitti, mitä kuvataiteen ammattikoulutusta Suomessa olisi saatavilla.
–Asiantuntijat katsoivat listaa ja löysivät kaksi kuvallista ammattia: kartanpiirtäjän ja konepiirtäjän. Siinä kaikki.
Tiihonen-Pellegrino alkoi suunnitella ja järjestellä. Haave omasta yksityisestä taideoppilaitoksesta tuli todeksi 1.1.1987, jolloin Kemin Taidekoulu avasi ovensa Tiihonen-Pellegrinon lapsuudenkotiin.
Kemin Taidekoulussa on ihan oma tunnelmansa. Lattialla on itämaisia mattoja, vanhassa pönttöuunissa loimottaa tuli. Seinät ovat täynnä opiskelijoiden värikylläisiä teoksia.
Nämä tilat eivät ole koulumaiset, mutta ehkäpä tilat inspiroivat taideopiskelijoita.
Parhaimmillaan Leea Tiihonen-Pellegrinon yksityisessä taidekoulussa on ollut yli kahdeksankymmentä opiskelijaa, ja opettaja antoi opetusta kolmessa vuorossa.
–Ensimmäinen ryhmä tuli kahdeksalta, toinen neljältä ja viimeinen illalla kahdeksalta, hän muistelee.
Joskus rehtori laittoi ruuankin oppilailleen.
–Kerran yksi oppilas valitteli, että taidekoulu on niin kallis. Ihmettelin, miksi hän niin ajatteli. Hän opiskeli ilmaiseksi ja ruuatkin tein. Hän sanoi, että bussilippu on niin kallis, Tiihonen-Pellegrino nauraa.
Ruoan tarjoaminen jäi jossain vaiheessa, mutta taidekoulun pitäminen vaatii monenlaista muutakin työtä kuin opettamista. Suunnittelua ja paperitöitä, jotka täytyy olla tehtynä, jos mielii saada yksityisille kouluille suunnatun valtion avustuksen.
Välillä pitää tehdä lumitöitä, joskus puuhommia. Vanhan hirsirunkoisen kookkaan talon lämmittäminen on kallista. Koulu on toiminut lähinnä avustusten varassa. Opiskelijoilla ei ole vara maksaa korkeita lukukausimaksuja.
–En ole ottanut palkkaa työstäni, Tiihonen-Pellegrino toteaa.
Rehtorin suunnitelmissa on muuttaa koulun konseptia. Tähän saakka opetusta on annettu kolmessa vaiheessa: identiteetti, kisälli ja mestari -osioissa. Opinnot ovat kestäneet yli viisi vuotta.
–Aika on muuttunut. Ihmisillä ei ole enää aikaa opiskella niin pitkään. Olen ajatellut, että alan tarjota lyhyempiä kursseja selkeistä eri aiheista.
–Aion myös itse maalata enemmän. Olen saanut täysimääräisen taiteilijaeläkkeen, hän iloitsee.
Vuonna 1943 syntynyt Tiihonen-Pellegrino iloitsee myös hyvästä terveydestään.
–Villinä jaksan tehdä vielä pitkää päivää. Olen kiitollinen terveydestäni ja olen myös kiitollinen ihanille veljilleni, jotka ovat auttaneet minua ja mahdollistaneet taidekoulun.
Haaveissa on oppikirjan tekeminen.
–Minulla on taitavia oppilaita, jotka ovat kirjanneet luentoni tarkasti ylös.
