Kemin sataman Me­ri­mies­kirk­ko on koti kaukana kotoa – kaikki ovat ter­ve­tul­lei­ta sel­lai­si­na kuin ovat

Se kohtaaminen on jäänyt satamakuraattori Heli Tuokkolalle mieleen.

Vuosi oli 2013 ja mies kotoisin Filippiineiltä, jossa riehui juuri silloin Haiyan-taifuuni, yksi kaikkien aikojen voimakkaimmista.

Huoli oli kova, kun merimies yritti saada yhteyttä perheeseensä. Lopulta hän sai kuulla perheen päässeen myrskyä suojaan koululle, jossa miehen vaimo oli opettajana. Mies näytti Heli Tuokkolallekin kartalta, missä perheen koti oli. Sen jälkeen Tuokkola näki uutisista, että taifuuni oli iskenyt pahimmin juuri miehen kotiseudulle.

- Sitten miehen laiva lähti, enkä tavannut häntä enää.

Tuokkola ei saanut koskaan tietää, miten miehen perheelle kävi.

- Ajattelen häntä usein. Se kohtaaminen on jäänyt vaivaamaan.

Heli Tuokkola on työskennellyt Kemi-Tornion merimieskirkolla satamakuraattorina yli kymmenen vuotta. Filippiiniläismies on yksi tuhansista henkilöistä ja tarinoista, joita Tuokkola on saanut vuosien varrella kohdata.

Suomen Merimieskirkko toimii sekä kotimaassa että ulkomailla. Molemmissa päissä sen perimmäinen tarkoitus on olla koti kaukana kotoa: Suomessa merenkulkijoille ympäri maailman, ja ulkomaan toimipisteissä ulkosuomalaisille.

Lisäksi on vielä laivakuraattoreita, jotka seilaavat suomalaislaivojen mukana maailmalla.

- Merimieskirkon arvot ovat kohtaaminen, läsnäolo ja vieraanvaraisuus. Kaikki ovat tervetulleita sellaisina kuin ovat, tulivatpa mistä tahansa, Heli Tuokkola tiivistää.

Pelkästään Kemi-Tornion merimieskirkko tavoittaa vuosittain noin 6 000 - 8 000 merenkulkijaa ja 25 - 30 eri kansallisuutta. Suomen Merimieskirkko tavoitti vuonna 2015 kokonaisuudessaan yli 290 000 ihmistä.

Satamakuraattoreilla on yleensä joko kirkon alan tai sosiaalialan koulutus, kuten Heli Tuokkolalla, joka työskenteli aiemmin lastentarhanopettajana.

Suoranaista lähetystyötä Merimieskirkko ei tee. Uskonnollisista asioista kyllä keskustellaan kävijöiden kanssa, ja joskus joku saattaa esimerkiksi pyytää rukoilemaan kanssaan.

- Eniten meillä käy filippiiniläisiä, joista suurin osa on katolilaisia. Uskonnosta puhuminen ei ole heille vierasta, ja monella on kaipaus messuun ja seurakuntayhteyteen, Tuokkola kertoo.

Satamakuraattorin työstä iso osa on juuri keskustelua. Merimieskirkon fyysiset tilat sijaitsevat Kemissä Ajoksen satamassa, mutta toimialueeseen kuuluu myös Tornion satama, jonne tehdään laivakäyntejä.

Tietotekniikka on muuttanut merimieskirkonkin työnkuvaa yllättävän paljon.

Siinä missä vielä kymmenen vuotta sitten merimieskirkolla jonotettiin iltaisin lankapuhelimeen ja tietokoneelle, nyt kaikilla on omat kännykät ja läppärit. Merenkulkijat eivät enää tarvitse välikättä pitääkseen yhteyttä kotiväkeen.

Laivakäynnit ovatkin nousseet merimieskirkon tärkeimmäksi työmuodoksi: näyttöjen ääreen on vähän liiankin helppo eristäytyä, ja joskus väkeä saa vähän nykiä ulos laivan uumenista ihmisten ilmoille.

Osa merenkävijöistä käy satamassa vain kerran, osa taas vuosien varrella uudestaan ja uudestaan.

Hyvin henkilökohtaisiakin asioita jaetaan puolin ja toisin, niin iloja kuin suruja. On merenkävijöitä, joista on tullut Tuokkolalle ja hänen perheelleen hyviä ystäviä.

Joskus merimies saattaa näyttää kuvia muutaman kuukauden ikäisestä lapsestaan, jota hän ei ole vielä koskaan tavannut. Ne ovat Tuokkolallekin koskettavia hetkiä.

- Se tuntuu aina ihanalta, jos joku haluaa jakaa minulle oman elämänsä asioita. Jos on vaikka joku, joka on nuorena poikana tullut laivalle ja sittemmin löytänyt elämänkumppanin, ja tulee kertomaan perheensä kuulumisia.

Merimieskirkko on merenkulkijoille myös tärkeä ikkuna Suomeen ja sen kulttuuriin.

Kävijöitä kiinnostaa niin koulujärjestelmä ja turvallisuus kuin esimerkiksi naisen asema. Ikikiehtova aihe on myös talvi, jota ihastellaan ja kauhistellaan.

- Monelle on aivan uskomatonta se, että kaikki toimii vaikka olisi kuinka kylmä, Heli Tuokkola sanoo.

Satamaan saapuvien kanssa tehdään myös usein retkiä lähiseudulle. Merenkulkijoita on käynyt Rovaniemellä Joulupukin luona ja Arktikumissa, ja kesäisin suosittu kohde on Kemin sisäsatama. Myös revontulibongaus on alkanut viime vuosina kiinnostaa.

Suurin suosikki on kuitenkin Lumilinna, jossa merenkävijöitä vieraili merimieskirkon kautta viime talvena jopa ennennäkemättömän paljon.

Viime talvena Heli Tuokkola oli vienyt taas erään filippiiniläisporukan visiitille Lumilinnaan. Kun lähdön aika tuli, ei miehiä kuitenkaan näkynyt missään, vaikka Tuokkola odotti ja odotti.

- Lopulta soitin Lumilinnan lipunmyyntiin ja kysyin onko näkynyt sen tyyppistä porukkaa. Sieltä vastasi ystävällinen nuori nainen jota nauratti kauheasti. Hän sanoi että kyllä, he laskevat edelleen tuolla liukumäkeä, Tuokkola nauraa.

Autoon palasi miesporukka housuntakamukset märkinä ja kasvot loistaen.

- He sanoivat ettei heillä ollut vuosiin ollut niin hauskaa, Tuokkola nauraa.

Merimieskirkon toimintaan voi kuka tahansa lähteä mukaan vapaaehtoistyöntekijänä, joille on satamakuraattorin mukaan aina tilausta.

Tällä hetkellä Kemi-Tornion merimieskirkolla on kymmenkunta vapaaehtoista, joista pitkäaikaisimmat ovat olleet mukana kolmekymmentä vuotta.

Vapaaehtoiseksi alkamiselle ei Tuokkolan mukaan ole sen kummempia kriteereitä.

- Kunhan on sellainen ihmisistä kiinnostunut ihminen. Se ainakin on saanut minut pysymään tässä työssä, että jaksan aina uudelleen kiinnostua ihmisten tarinoista.