Kemin Kar­ja­la-seu­ran pe­rus­ta­mi­ses­ta 80 vuotta – Eero Knuuti kokosi maa­kun­ta-ar­kis­tos­ta ja pöy­tä­kir­jois­ta yh­dis­tyk­sen his­to­rii­kin

Eero Knuutin kokoamassa historiikissa on myös kuvia Karjalaseuran tapahtumista.
Eero Knuutin kokoamassa historiikissa on myös kuvia Karjalaseuran tapahtumista.
Kuva: Jouni Valikainen

Keminseudun karjalaisten ja Karjala-seuran historiikki yltää 80 vuoden taakse. Kun talvisota alkoi 30.11. 1939 Karjalan asukkaat joutuivat lähtemään kodeistaan Neuvostoliiton joukkojen hyökätessä Karjalan pitäjiin. Välirauhan ehdot olivat raskaat. Karjala oli miehitetty ja asukkaat piti evakuoida muualle Suomeen.

Evakkoja asettui myös Kemiin, Tornioon, Simoon ja Tervolaan.

Karjalaisten asioita hoiti aluksi Lumivaaran hoitokunta. 22. lokakuuta 1940 pidetyn kokouksen tuloksena perustettiin Kemin Karjala-seura, jonka perinteitä jatkaa nykyisin Keminseudun Karjalaseura. Kemin Karjala-seuran ensimmäisenä puheenjohtajana toimi lehtori Erkki Pohjola. Muun muassa nämä tiedot käyvät ilmi yhdistyksen aktiivin Eero Knuutin kokoamasta yhdistyksen historiikista.

– Hain tietoa yhdistyksen historiasta maakunta-arkistossa säilytettävistä pitäjäkirjoista. Aineistoa löytyi myös yhdistyksen pöytäkirjoista, Lautiosaaressa asuva Eero Knuuti kertoi.

Historiikista löytyy myös runsaslukuinen luettelo eri Karjalaseurojen toimihenkilöistä ja ansiomerkkien saajista.

Keminseudun karjalaiset pääsivät takaisin kotikonnuilleen jatkosodan aikana 1941-44, jolloin seuran toiminta hiipui.

– Toiminta oli taas vilkasta jatkosodan jälkeen, kun karjalaiset tuulivat takaisin Perä-Pohjolaan. Korvausasiat olivat pääasia, mutta seura järjesti muun muassa tanssiaisia. Seuran toiminta lakkasi 1949, mutta karjalainen seuratoiminta jatkui Kemijokisuun Karjalaisten nimellä, Knuuti kertaa yhdistyksen alkuvaiheita.

Karjalaseuran jäsenistöllä on vahva side miehitettyyn Karjalaan. Eero Knuutin äidin perhe tuli Järppiin, mistä se osti talon.

– Talvisodan aikana perhe lähti takaisin Karjalan Lumivaaraan ja laittoi talon vuokralle. Kun tuli uusi lähtö Karjalasta, niin talo oli perheen käytössä.

Seuran jäsenistössä on myös sellaisia, joille karjalaisuus on tullut tutuksi avioliiton kautta.

– Heitä voisi kutsua varttikarjalaisiksi, Eero Knuuti naurahtaa.

Keminseudun Karjalaseuran aktiivit kokoontuvat parin viikon välein kerhoiltaan Kemin VPK:n tiloissa Asemakadulla.

– Koronaviruksen aiheuttamat rajoitustoimet ovat vaikuttaneet meidänkin toimintaamme. Kerhoilloissa vaihdamme kuulumisia ja kerromme, mitä tiedotettavaa Karjalan Liitolla on. Illoissa käy myös ulkopuolisia luennoitsijoita. Karjalaisten kesäjuhlat on Karjala-yhdistysten päätapahtuma.

Nykyisin Keminseudun Karjalaseurassa on noin sata jäsentä.

– Jäsenistö on iäkästä eikä nuorta polvea tunnu enää kiinnostavat Karjalan asiat samalla lailla kuin aiemmin. Saapa nähdä, milloin jonkun tehtäväksi jää yhdistyksen valojen sammuttaminen, Eero Knuuti harmittelee.

Harmituksen määrä on Knuutilla suuri, sillä hän on todellinen yhdistysihminen. Knuuti sai Meri-Lapin vapaaehtoistoiminnan vuoden 2018 tunnustuspalkinnon yhdessä Tornion Sydänyhdistys ry:n Hilkka Rantamölön kanssa.

Knuuti on toiminut aktiivisesti Länsi-Pohjan AVH (aivoverenkiertohäiriöt) -yhdistyksen puheenjohtajana, Keminsuun Kisassa, jalkapalloerotuomarina ja perustanut sukuseuran.

– Yhdistystoimintaan jää koukkuun, kun siihen lähtee mukaan. Siitä saa aina itselleen jotain ja pystyy myös antamaan jotain toiselle yhdistyksen jäsenelle, Eero Knuuti perustelee.