Marjukka ja Juhani Romppasen koti on sotien jälkeen vuonna 1945 rakennetussa puisessa pienkerrostalossa. Talon toiseen kerrokseen vievät puuportaat, joiden kaiteista huomaa, että tässä talossa on eletty pitkään.
Mansikkanokan puiston puiden lomasta välkkyy meri.
Marjukalle, Kemiön Pukinsaaren tyttärelle, meri on rakas ja hän odottaakin, että syksy tiputtaisi puiston koivujen lehdet ja meri näkyisi taas kunnolla.