Hautapaikka ei enää ole ikuinen, 50 vuoden määräaikakin on lyhentynyt 25 vuoteen. Vaikka uurnien käyttäminen yleistyy, tarvitsevat seurakunnat tilaa uusille haudoille. Uutta tilaa saadaan palauttamalla hoitamattomia hautoja seurakunnan omistukseen.
Lisäksi seurakunta voi tarpeen vaatiessa kuuluttaa myös hautoja, joiden hautaoikeus on vanhentunut. Vaikka hautaoikeuden haltijaan kuuluisi ensisijaisesti ottaa yhteyttä kirjeitse, pannaan ilmoitus tai päätös tiedoksi haudalle, mahdollisesti hautausmaan yhteydessä olevalle ilmoitustaululle sekä sanomalehteen.
Näin menettelee Tornion seurakunta. Viime talvena aloitettu kampanja saa päätöksensä 14.9., jonka jälkeen kuulutettujen hautojen hallinta siirtyy seurakunnalle. Näitä hautoja on kerrottu olevan toista tuhatta, joten mitään henkilökohtaisia yhteydenottoja ei ilmeisesti ole edes harkittu.
Seurakunnalla, jos kellä on loistavat mahdollisuudet selvittää tavoitettavissa olevien omaisten yhteystiedot, jonka lisäksi luulisi olevan mahdollista olla yhteistyössä myös maistraatin kanssa. Seurakuntien työntekijöiden palkkaustason tuntien olisi isokin työmäärä varmasti haluttaessa hoidettavissa ja mahdollista olisi myös palkata määräaikaista työvoimaa asian hoitamiseen. Koodikieliset sanomalehti-ilmoitukset eivät kerro tavalliselle kuolevaiselle mitään. Jos hoidetullakin haudalla vain harvakseltaan on joku käymässä, ei sinne laitettu kyltti tai kirkon ilmoitustaululla oleva paperiarkki saata asiaa yhtään paremmin asianomaisten tietoon.
Jos ainoa lähiomainen sattuu asumaan vaikka Australiassa ja käy haudalla kerran kahdessa vuodessa, ei tällainen kuuluttelu voi häntä tavoittaa. Kun hän taas tulee viivähtämään omaisensa haudalla, voi odottamassa olla täydellinen yllätys: hautaa ei enää ole tai siinä on vieras hauta. Järkytys saattaa olla melkoinen.
Suomen evankelisluterilaisella kirkkolla ei enää ole varaa tällaiseen, jäseniä kaikkoaa vähemmästäkin. Totta kai on tapauksia, joissa on vain helpotus, että vanhaa hautaa ei enää tarvitse hoitaa. Yhtä lailla on muitakin kuin toisilla mantereilla asuvia sukulaisia, jotka vastaavasti haluavat säilyttää oikeutensa vanhoihin sukuhautoihin. Kuulutettavien hautojen suuri määrä ei ole selitys sille, ettei viitsitä hoitaa yhteydenottoja inhimillisesti katsoen ainoalla oikealla tavalla eli ottamalla suoraan yhteyttä niihin, ketä asia tosiasiallisesti koskee.