Politiikka: "Työe­lä­mäs­sä voidaan tehdä paljon mie­len­ter­vey­den tu­ke­mi­sek­si"- mi­nis­te­ri vie­rai­li Me­ri-La­pis­sa

Jääkiekko: Ruotsin mestari Luulaja piti RoKille op­pi­tun­nin: maalit 11–0, tor­jun­nat 13–71

Kolumni: Onko Lapilla edes­sään ener­giae­vak­kou­den aika?

Kolumni

Kel­tais­ten neu­las­ten muisto

Menneisyyttä on vaikea ymmärtää ja tulevaisuutta nähdä. Esimerkeistä ei ole tämän suhteen pulaa, eikä niitä tarvitse etsiä metsää pidemmältä.

Tulevana kesänä tulee kuluneeksi 30 vuotta Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) silloisen metsänhoidon professorin Erkki Lähteen ennustuksesta. Sen mukaan Suomen metsiä uhkasi katastrofi 2–3 vuodessa.

Työnantaja sanoutui irti tutkijansa puheista, mikä oli jälkikäteen arvioituna viisas teko. Uskottavuus meni vain tutkijalta.

Kesällä 1985 Keski-Euroopan teollisuusalueilta löytyi laajoja kuolleita tai kuolevia metsiä. Samoihin aikoihin myös Lapin puissa alkoi näkyä kellastuneita neulasia.

Metlan Rovaniemen tutkimusaseman erikoistutkija Risto Jalkanen arvioi syypääksi pitkään jatkunutta routaa, Lähde Euroopan saasteita. Median mielestä Lähde pesi Jalkasen seksikkyydessä mennen tullen.

Median ja Lähteen riemuksi keltaisia neulasia löytyi lisää seuraavina kesinä. Keltatauti vaivasi kokonaisia metsiä. Jalkanen selitti asiaa taas säällä, mikä säälitti monia.

Säälijöiden joukko kasvoi, kun Yle näytti ensimmäiset tv-kuvat Kuolan metsätuhoista. Idän paratiisivaltion tehtaiden tuottama maisema ei ollut taivaallinen, vaan helvetillinen. Lapin metsätuhojen syntipukki oli löytynyt.

"Ekokatastrofi jyllää Suomessa. Tuhot ovat jo paikoin pahemmat kuin kuolemaan tuomituissa Keski-Euroopan metsissä", Lähde julisti.

Jäljellä oli enää lopullinen tuomio. Alkoi todisteiden kerääminen valtion piikkiin, joka oli auki.

Puolisatapäinen tutkija-armeija ryhtyi rikkijahtiin. Itärajalle pystytettiin mittausasemia. Ne työstivät viikoittain rikkipitoisuusraportteja, jotka villitsivät mediaa ympäri maailman. Salla päätyi New York Timesin etusivuille ensimmäisen kerran sitten talvisodan.

Vain Jalkanen puhui yhä säästä. Hänkin lähinnä itsekseen.

Tutkimukset kestivät vuosia ja maksoivat maltaita. Tutkijoiden saastesumu- ja saastepiikkiraportit olivat toinen toistaan synkempiä, mikä poiki vihreitä välikysymyksiä, lisäbudjetteja ja uusia, entistä mustempia massatuholausuntoja. "Lapista ei löydy ainoatakaan tervettä neulasta. Kuolan remonttikaan ei riitä Lapin metsien pelastamiseen."

Pahin pommi oli vielä edessä. Se tuli neljä vuotta ja 25 miljoonaa tutkimusmarkkaa myöhemmin.

Itä-Lapin metsävaurioprojektin loppuraportissa todettiin, ettei todisteita Kuolan saasteiden ja Lapin metsätuhojen välisestä yhteydestä löytynyt. Lappi oli yhä Euroopan puhtain alue. Suurin syypää keltaisiin neulasiin oli poikkeuksellinen sää ja surmakkasieni.

Tosin Jalkasen osuus ilmiöön jäi selvittämättä.

Totuus tekee kipeää. Kaikki, joukosta löytyy ainakin tutkijoita ja toimittajia, eivät ole toipuneet sielullisista seurauksista vieläkään.

Lapin metsät eivät kuolleet, vaan voivat paremmin kuin ehkä koskaan. Kasvu on niin kova, että alan ihmisiä heikottaa, koska kaikkea kasvua ei ehditä saada talteen. Ongelmaan etsitään ratkaisua – joku voisi nähdä tässä tahatonta komiikkaa – sielukasta sellusavua taivaalle tupruttavasta biotehtaasta.

Toki keltaisia neulasiakin löytyy yhä, mutta ne eivät kiinnosta enää ketään – paitsi ehkä Jalkasta.

Kirjoittaja on Lapin Kansan pääkirjoitustoimittaja.