Kel­tai­nen vaara!

-

Lähestyin kauppaa ja näin, kuinka hän viuhtoi vimmatusti valtavan suurella keltaisella työkoneella kaupan isolla parkkipaikalla. Ajattelin, tuossa koneessa on kuski, joka ei ole tilanteen tasalla ja, että häntä pitää varoa. Valitsin parkkiruudun jo lumesta puhdistetulta alueelta, joka oli mahdollisimman kaukana viuhtojasta. Otin käsilaukun ja kauppakassin.  Ovea avatessani näin kuinka hän peruutti kovalla vauhdilla autoani kohti, niin kovalla vauhdilla, että ei puhettakaan, että juoksemalla olisi pystynyt pakenemaan. Hän peruutti noin kaksisataa metriä ja posautti auton keulaan. Autoon tömähti ja auto liikkui taaksepäin.  Oli vaikea uskoa tapahtunutta todeksi. Tulin ulos ajoneuvostani. Samoin hän, mutta niin verkkaisesti, että mielessäni ehti käydä ajatus pakenevasta vaarasta.  Syy verkkaisuuteen oli miehen ikä, ja että hän puhui puhelimeen tai lälläriin koko ajan. Sanoin:

– Miten ihmeessä touhotat täällä ihmisten ja autojen seassa, etkä yhtään katso mihin peruutat.

– Kyllä minä katsoin, mutta en nähnyt, hän sanoi.

– Et nähnyt 2,5 metrin korkuista autoa.

– Niin, mutta et sinä siinä äsken ollut, hän sanoi.

Silloin opettajalle ominainen valistuksen tarve pulpahti pintaan ja aloin paasata:

– Eikö sinulla ole tajua, että parkkipaikalla autot ja ihmiset vaihtuvat koko ajan. Tajuatko yhtään, kuinka vaarallinen olet? Täällä liikkuu ihmistä, jos jonkinlaista. Lapsi olisi voinut juosta tässä ja hän ei osaa varoa sinun kaltaistasi varomatonta hutilusta. – Tai iäkäs kävelytukea käyttävä… ja kauppaan tulevilla on aina kiire, ja muuta mielessä. Aivan muuta, kuin heidän henkeään uhkaava varomaton mies ison kauhakuormaajan kanssa, ja sinä et edes keskity työhösi, vaan touhuat samalla aivan muuta.

– Sattuuhan niitä vahinkoja, hän sanoi.

– Näköjään. Ajatteletko yhtään, että jos olisin ollut liikkeellä henkilöautolla, niin sinä olisit litistänyt auton ja minut sen sisällä. Auto olisi jäänyt korkean ja jättirattaisen työkoneesi alle.

Hän vilkaisi rutussa olevan autoni keulaa ja sivua, eikä edes pahoitellut millään lailla aiheuttamaansa vahinkoa. Otin autosta ruutupaperia ja kirjoitin työkoneen rekisterinumeron. Ojensin ”torvelolle” lapun ja sanoin, laita tähän nimesi, puhelinnumerosi, osoitteesi, vakuutusyhtiösi tiedot ja yritystietosi. Mies teki työtä käskettyä. Olin vielä kuvia autostani ja työkoneesta sekä miehestä.

Kävin sanomassa kaupassa, että mitä järkeä on päästää vaarallinen työkone kaupan aukioloaikana viuhtomaan asiakkaiden sekaan ja kerroin sattuneesta vahingosta ja näytin kuvia sekä konemiehen yhteystiedot. Kauppias pidätteli suuttumustaan ja sanoi:

– Jos tulee mitään ongelmia vahingon aiheuttajan tai hänen vakuutusyhtiönsä kanssa, niin tule minun luokseni.

Se hyvä puoli asiassa oli, että vakuutusyhtiön kanssa ei ollut ongelmia ja mies teki vahinkoilmoituksen, mutta verkkaisemmin mitä odotin. Itse ajoin kaupasta suoraan vakuutusyhtiön pihaan ja tein ilmoituksen.

Maija-Liisa Eskelinen