Vaikka Kimmo Kiljusen rohkeus ja harkintakyky mielipiteensä pitopaikan osalta oli väärin valittu, riitti se todistamaan, että jopa kansanedustajan sananvapaus on olematon. On irvokasta, kun ulkoministeri Valtonen totesi, että jos Kiljunen on todellakin sitä mieltä mitä sanoi, on se entistä vakavampaa.
Kun hallitus tuhoaa kansantaloutemme ja soten, kukaan ei eroa. Kun kansanedustaja ehdottaa, että suomenvenäläisille annetaan mahdollisuus tavata sukulaisia, kyse on maanpetoksesta. Samaan aikaan syyttelijät tärvelevät naapurisuhteita sotapropagandalla ja aiheuttavat suomalaisille suurta turvattomuutta.
UKK:n presidenttikaudella Suomella ei ollut vakavia ongelmia suhteissa Neuvostoliittoon. Kekkonen piti 7.12.1943 Tukholmassa puheen, jossa hän kiteytti Suomen turvallisuuspoliittisen aseman. Tämä pätee tänäkin päivänä.
”Kun tässä valossa tarkastelemme suhdettamme Venäjään, on meidän avoimesti ja ilman ennakkoluuloja lähdettävä siitä, että liittyminen Venäjän vastaisten voimien rintamaan ei silloin, kun Venäjä säilyy suurvaltana, kuten käsitämme, ole meidän kansallisten etujemme mukaista. Pieni valtio ei nykyisen koneiden sodan kautena kykene jatkuvasti seisomaan hampaisiin saakka aseistettuna. Sillä on sitä vähemmän tähän mahdollisuuksia, jos sota on saattanut sen suuresti velkaantumaan.
Suomen etu ei voi olla, että se on jonkin suurvallan äärimmäisenä, Venäjän rajalla alituisesti varuillaan olevana ja ensimmäiseksi vihollisen jalkoihin joutuvana liittolaisena, jolla ei ole sellaista poliittista vaikutusvaltaa, että sen sanalla olisi mitään merkitystä, kun sodasta ja rauhasta päätetään. Maa olisi tällöin äänettömänä yhtiömiehenä mukana liitossa, josta sille koituisi kohtuuttomat rasitukset.
Se joutuisi aina taistelutantereeksi, milloin tahansa siitä riippumattomat suurpoliittiset ristiriidat johtaisivatkin sotaan. Se olisi spekulointia hyvin epämääräisillä mahdollisuuksilla, ja sellaisen politiikan tuloksena olisi, jos tuo epäsopu todella syntyisi, että Suomi kuitenkin joutuisi Venäjälle vihamielisen suurvaltaryhmän alituisesti taistelevaksi, eteen työnnetyksi tukikohdaksi.”
Kekkosen puhe on selkeä ja tosiasioihin perustuva. Nykyiselle presidentille asia näyttää olevan epäselvä. Hän sanoi, että Ukrainan rauhasta päättää yksin Ukraina. Ei päätä.