Tavallinen tiistai, seison kaupan kassajonossa. Edessäni perheenäiti lappaa hihnalle maitopurkkeja ja omenoita. Takanani joukko aasialaisturisteja puntaroi muumiserviettien ja vaaleanpunaisten suklaarasioiden välillä.

Mietin jonottaessani joutavia, pyykinpesua ja hiihtolenkkiä, maailmanrauhaa ja ilmastonmuutosta, kunnes saan päähäni jotain todella typerää: alan ajatella maksukorttini pin-koodia. Virheiden klassikko, johon ei koskaan pitäisi sortua. Jonossa on vain yksi ennen minua, enkä kuolemaksenikaan muista numerosarjaa, jolla saisin ostokseni lunastettua.