Suomen ykkösartisteihin 1980-luvulla kuulunut Tarja Ylitalo tähdittää maanantaina Latotansseja kauppakeskus Revontulessa. Ylitalo piti välillä pitkän tauon esiintymisistä kipusairautensa vuoksi, mutta nykyään hän keikkailee mielellään.
Kuinka usein esiinnyt nykyisin?
– Keikkoja on kerran tai kaksi kuukaudessa, mutta muuten musiikki on jokapäiväistä. Laulunopettajan kanssa harjoittelen melkein viikoittain.
– Olen myös käynyt studiossa. Uusi kappale on Kallein hippu, ja ajattelin räväyttää ja esittää sen ensimmäistä kertaa täällä Rovaniemellä. Olen tehnyt äänitteen ihan itse. Levy-yhtiöistä on tullut kyselyjä jo pitkään, mutta en ole kokenut, että voisin sitoutua niihin oman kuntoni vuoksi.
Mitä muita kappaleita Latotansseissa kuullaan?
– No niitä minun hittejäni. Niitä yleisö haluaa kuulla. Kerrasta poikki tulee aivan varmasti! Sinne haluttiin tanssimusiikkia, ja sitä myös tulee.
Millainen suhde sinulla on hitteihisi?
– Tottahan niihin jumiutuu, ja itse miettii, että eikö voisi esittää muutakin. Mutta niitä yleisö haluaa kuulla, ja jos niitä ei esitä, sitä saa kohta mennä lopuksi uudelleen lavalle esittämään ne. Ihmiset saattavat tulla kymmenien kilometrien päästä kuulemaan niitä, ja kyllä me silloin heitä palvellaan. On ihmeellistä, kuinka iskelmä koskettaa ihmisiä. Keikalle voi tulla myös nuoria, jotka tulevat katsomaan, että mikä laulaja se oikein on, jonka kappaleita on joutunut lapsena takapenkillä kuuntelemaan.
– Mua kuule äiti on sellainen vaikea kappale, että sitä joutuu aina miettimään, missä sen voi esittää. Siitä tulee eniten palautetta, sekä negatiivista että positiivista. Sehän on rovaniemeläisen Seppo Leinon käsialaa. Minulle ammattilaiset ovat sanoneet, että se on onnistunut kappale silloin, kun se herättää ihmisissä niin paljon tunteita.
Olet 68-vuotias ja sinulla on takana pitkä ura. Aiotko jäädä kokonaan eläkkeelle?
– Tämähän pitää virkkuna ja aivotkin vireessä. Kyllähän kotiin olisi mukava ja helppo jäädä. Tälläytyminen on nimittäin aika raskasta! Mutta minulla on niin hyvät taustavoimat eli tämä orkesterini Intro, että heidän kanssaan on ilo tehdä töitä.
Mitä muuta elämääsi kuuluu kuin musiikkia?
– Kuvataidetta harrastan paljon, ja olen ollut muutamissa yhteisnäyttelyissäkin. Sitten minulla on kolme kasvihuonetta; yhdessä on tomaattia, toisessa kurkkuja ja kolmannessa kaikkea sekalaista, muun muassa paprikaa. Siellähän saa kulumaan vaikka koko päivän.
Mitä keikkoja sinulla on tiedossa?
– Kohta meillä alkaa Tornionlaakson Musiikkiklubin Sääskisafari-kiertue, joka on nyt Tornionlaaksossa. Loppuvuodesta on ainakin kutsu Kanarialle. Matkatoimistot tilaavat meiltä viihdepalveluja eli järjestämme tanssit ja sitten meillä on musiikkivisa ja muuta ohjelmaa.
– Minulle on tullut myös useampia yhteydenottoja kappaleista, joita minun toivotaan laulavan. Tutustun niihin parhaillaan. On ihana, kun ihmiset ovat kiinnostuneita meistä!
