Suomenkielistä metallia takova Mokoma esiintyy perjantaina Rock in the city -festivaaleilla Rovaniemellä. Lappeenrantalaisen yhtyeen keulahahmo Marko Annala vastasi Uuden Rovaniemen kysymyksiin sähköpostitse.
Mokoman perustajajäsen, keulahahmo ja laulaja Marko Annala, asuit Rovaniemellä hetken vuosia sitten. Minkälainen kokemus Rovaniemen reissu sinulle oli?
– Asuin Rovaniemellä 2006–2007. Asetuin ihastukseni perässä hänen opiskelukaupunkiinsa, sillä välimatka Lappeenrannan ja Rollon välillä oli sietämätön. Ihastuksesta tuli vaimoni ja hänen valmistuttuaan muutimme etelään Tampereelle, lähemmäs järkeviä liikenneyhteyksiä. Tiesin jo Rovaniemelle muuttaessani, etten kykenisi tekemään työtäni sieltä käsin pitkään.
Rovaniemeltä olen jäänyt kaipaamaan eniten Ounasvaaraa ja etenkin sen kivikkoista huippua Isorakkaa. Pari kertaa vuodessa tulee käytyä Rollossa fiilistelemässä.
Mokoma julkaisi viime vuonna uusimman albuminsa Hengen pitimet. Millainen levy on kyseessä?
– Hengen pitimet on ylivertainen osoitus siitä, että iän tuoma kokemus peittoaa nuoruuden innostuksen. Hengen pitimet on yksi uramme tasaisimmista levyistä. Tasaisen hyvä.
Hengen pitimet julkaistiin myös Japanissa. Miksi levy kannatti julkaista myös Japanin markkinoille?
– Mokomalla on innokas kannattajakunta Japanissa. Se ei ole suuri, mutta koska maa on, niin kaltaisellemme marginaaliyhtyeellekin löytyy sieltä pieni markkinarako. Usean onnistuneen vierailun ja konsertin jälkeen on varsin luontevaa, että yhtyeen vetovoimaa testataan paikallisella julkaisulla.
Kaikki yhtyeen tuotanto on tehty suomen kielellä. Miksi haluatte tehdä musiikkia suomeksi? Oletteko koskaan harkinneet tekevänne musiikkia englanniksi?
– Minä koen äidinkieleni pyhäksi. En voisi edes kuvitella käyttäväni muuta kieltä laulujeni sanoittamiseen kuin sen, jolla myös ajattelen.
Yhtyeen ensimmäisen albumin, Valun julkaisusta tulee tänä vuonna kuluneeksi 20 vuotta. Miten Mokoma on tässä ajassa muuttunut?
– Muutosta on tullut levystä levyyn, sillä olemme aina pyrkineet tekemään uudesta levystä erilaisen kuin edellisestä. Parhaillaan käsillä olevaan hetkeen tai korkeintaan lähitulevaisuuteen tuijottaminen on minulle kiinnostavampaa kuin menneisyyden arvioiminen.
Suurin muutos itselleni tapahtui siinä kohtaa uraa, kun astuin lavalle yleisön jo valmiiksi ulvoessa – tuota hetkeä ennen yleisö piti saada vakuutettua esityksen aikana, nyttemmin homman jujuna on ollut täyttää yleisön odotus. Kukaan ei saa lähteä kotiin pettyneenä, kaikkein vähiten minä.
Yhtye keikkaili tiuhaan tahtiin koko viime vuoden. Tällä hetkellä menossa on Hupsistakeikkaa pukkaa 2019 -kiertue, joka päättyy elokuussa Helsingin Lekafestiin. Kuinka monta keikkaa tälle vuodelle kertyy, entä joko kiertue-elämä alkaa väsyttää?
– En pidä matematiikasta, lasken sujuvasti neljään kuten muusikon kuuluukin. Istun bussiin, matkustan päämäärään ja perillä teen sitä mitä rakastan niin hyvin kuin osaan. Kiertue-elämä Suomessa on hieman huvittava käsite, sillä harva täällä kykenee arki-iltoina ihmisiä viihdyttämään. Jos väsähtää viikonloppuisin tapahtuviin keikkareissuihin, on syytä pysähtyä laajemmin miettimään jaksamistaan. Vielä en ole väsynyt.
Jos menneiden muistelu ei lämmitä, niin millaisia suunnitelmia yhtyeellä on sitten lähitulevaisuudessa?
– Viihdymme syksyn treenikämpällä ja studiossa valmistellen seuraavaa levyä. Loppuvuodesta teemme pari akustista keikkaa. Vuodesta on siis tulossa mukavan taiteentäytteinen ja se toivottavasti johtaa taiteen täyttämään julkaisuvuoteen 2020.
Mokoma esiintyy perjantaina Rovaniemellä Rock in the city -festareilla. Millaista keikkaa yleisöllä on lupa odottaa?
– Rovaniemi saa kuulla parhaat palat uraltamme uusinta levyä unohtamatta. Ajattelimme laittaa kunnon tanssit pystyyn!
