Jazzpianistinakin tunnettu säveltäjä Eero Ojanen täytti tammikuussa 75 vuotta. Syntymäpäivää on juhlittu vuoden mittaan konsertein, joissa käydään läpi Ojasen tuotantoa 1960-luvulta nykypäiviin.
Ovatko konsertit avanneet sinulle uutta näkökulmaa omaan uraasi tai tuotantoosi, Eero Ojanen?
– En tiedä ovatko konsertit avanneet uutta näkökulmaa, mutta ne ovat kyllä palauttaneet mieleen musiikkia, joka on osittain hävinnyt mielestä. Ehkä ne ovat myös antaneet paremman käsityksen siitä, millainen muusikko ja säveltäjä olen. Kaiken perustana on jazzmusiikki, joka edelleen on sydäntäni lähinnä.
Voitko nostaa Rovaniemen konsertin ohjelmasta kappaleita, jotka ovat sinulle erityisen tärkeitä tai läheisiä?
– Erittäin läheinen on sävellykseni Allendelle, joka liittyy Chilen sotilasvallankaappaukseen 1973. Olimme Agit Propin kanssa vierailulla Chilessä kaksi kuukautta ennen vallankaappausta, jolloin siellä oli ensimmäinen kaappausyritys, joka kuitenkin sillä kertaa epäonnistui.
Muita läheisiä on muun muassa Pentti Saarikosken runoon sävelletty Maitohorsmat kukkivat. Siinä mielestäni Saarikosken lakoninen teksti ja yksinkertainen sävellys punoutuvat hyvin toisiinsa.
Sinut tunnetaan etenkin poliittisen laululiikkeen säveltäjänä. Olet myös jazzmuusikko ja lisäksi olet tehnyt paljon musiikkia teatteriin. Vieläkö sävellystyö jatkuu ja millä tavalla?
– Sävellystyö jatkuu. Tänä syksynä olen säveltänyt muutamia uusia lauluja, joista Rovaniemen konsertissa kuullaan pari ruotsalaisen runoilijan Tomas Tranströmerin teksteihin säveltämääni laulua.
Säveltäminen lienee yksinäistä työtä, mutta konserteissa kohtaat yleisön. Mitä konsertit sinulle antavat?
– Konsertit ovat tärkeitä, koska niistä saa suoran palautteen siitä, miten yleisö minun musiikkini kokee. Musiikkihan on dialogia soittajan ja kuulijan välillä. Siitä on tärkeää saada konkreettinen henkilökohtainen kokemus, josta on hyötyä tulevassa sävellystyössä.
Musiikillisesti ja tulkinnallisesti haastava
Monna Kamu, olet tehnyt Eeron kanssa yhteistyötä vuodesta 1972, jolloin tulit mukaan Agit Prop –lauluyhtyeeseen. Mitä yhteistyö on sinulle merkinnyt?
– Ertsi oli Agit Prop -kvartetin viides jäsen ja elintärkeä henkilö sovittajana, säveltäjänä ja pianistina.
Nyt kun olemme tehneet useamman vuoden töitä duona, minulla on ollut tilaisuus tutustua tarkemmin hänen sävelkieleensä. Jokaisen säveltäjän kieli, tapa säveltää on erilainen eikä hänen ole helpoimmasta päästä, mutta se on äärimmäisen mielenkiintoinen. Ja voin sanoa, että Eero Ojanen on hieno säveltäjä. Musiikillisesti ja tulkinnallisesti haastava.
Voitko nostaa Rovaniemen konsertin ohjelmasta kappaleen tai kappaleita, jotka ovat sinulle erityisen tärkeitä tai läheisiä?
– Nostaisin vaikka kaikki, mutta Suomi 100- vuoden takia nostan kappaleen Saima Irene 1918. Siinä on Marja-Leena Mikkolan hieno, vähäeleinen mutta paljon puhuva teksti ja Eeron myötätuntoa ja surua heijastava sävellys.
Toisena nostaisin kaksi kantaesitystä, jotka Eero on vasta viime kuussa säveltänyt. Olenhan koulutukseltani klassinen muusikko, pianosoiton lehtori, ja siksi laulut teksteineen ovat erityisen mieluisia juuri nyt kun kaikkea (korkea)kouluttautumiseen viittavaa pidetään elitistisenä. ”Opi perusasiat… sinun täytyy tietää kaikki…!”
Olit mukana poliittisessa laululiikkeessä, ja jotkut tuon ajan kappaleista ovat nousseet klassikoiksi. Mitä itse ajattelet noista ajoista nykyään?
– Nuo ajat olivat nuorelle itselleni merkityksellisiä. Opin mitä on solidaarisuus, heikommista välittäminen, rauhan tukeminen. Moni naiivi ajatus on jäänyt pois, mutta nuo tärkeimmät ovat edelleen mukanani. Nämä kolme koskevat paitsi lajitovereitani ihmisiä myös maapalloa.