”Hanke etenee yllättävän hyvin ottaen huomioon, että tavoite on absurdi ja oikeastaan mahdoton.
Se on ehkä enemmän oman pään sisäinen juttu ja tervettä itseruoskintaa, vähän niin kuin ongessa kirittävä porkkana. Hyvin menneen keikan varassa ei voi lasketella eteenpäin, vaan aina voi olla parempi ja tavoitella suurempia sfäärejä.”
"Olemme työstäneet uutta levyä nyt vuoden ajan, ja se alkaa pikkuhiljaa olla valmis. Kitaristillamme Timo Kämäräisellä on liikkuva studio, joten olemme pystyneet äänittämään levylle materiaalia vähän milloin missäkin. Uskoisin, että levy julkaistaan ensi keväänä.
Jos tässä vaiheessa sanon jotain tulevan levyn sisällöstä, niin saatan tulla vahingossa valehdelleeksi. Jätetään se siis vielä arvoitukseksi."
”Meissä on kaikissa monta puolta, joten vaikea sanoa. Olen halunnut pitää lavapersoonan tarkoituksella erossa siviilipersoonastani, jotta voin esiintyä keikoilla vapaammin.
Me kaikki muutumme väistämättä koko ajan. Se on ihan fysiologista, ihmisen solut uusiutuvat kokonaan joka seitsemäs vuosi. Jossain iässä solujen uusiutuminen toki lakkaa ja rappeutuminen alkaa, ja sekin voi olla ihan jees.
Se onkin yksi ihmisyyden haasteista, miten rehellisenä näiden muutosten edessä pystyy olemaan. Lähteekö avoimesti kulkemaan muutosten suuntaan vai pitääkö rystyset valkoisina kiinni omasta, juurtuneesta minäkuvastaan?”
”Loppusyksystä olen mukana Kansallisteatterin näytelmässä Kolme sisarta , joka on tulkinta Tšehovin näytelmästä. Odotan sitä innolla, on mukavaa päästä taas teatterilavalle.
Nautin molemmasta työstä ja se mitä teen, tuntuu mieluisalta aina sillä hetkellä. Todellisuudessa olen tosi laiska ihminen ja mieluiten olisin tekemättä mitään, istuisin vain saunassa ja lukisin kirjoja.”
”Vähissä vaatteissa olemiseen liittyy jotakin häpeällistä ja paidattomuus on alun perin lähtenytkin tämän häpeän kynnyksen ylittämisestä, symbolisesta paljastumisesta. Vähäpukeisuus luo vapautumisen hetken, josta esityksen on hyvä alkaa.
En yleensä suunnittele keikkoja etukäteen, ja biisilistatkin syntyvät yleensä keikkapäivänä.”
”Olimme tasan kymmenen vuotta sitten keikalla Tivolissa. Olin juuri julkaissut albumin Minä olen hullu , joka on omalla urallani jonkinlainen itsenäistymisen piste. Siltä kiertueelta minulla on lämpimiä muistoja.
Pelasimme ennen Tivolin keikkaa futista, ja rumpalimme sai pallosta päähän niin, että hänen silmälasinsa särkyivät. Keikka kuitenkin soitettiin illalla.
Tivolia ei taida enää olla olemassa. Harmi juttu, se oli kiva mesta.”