Runoutta luetaan ja kirjoitetaan paljon, mutta yhtä lailla se on monelle vieras kirjallisuuden laji. Vaikka muuta kirjallisuutta lukisi paljonkin, voivat runolla kertomisen tavat olla vieraita. Huomenna torstaina runoilija ja kirjoittajakouluttaja Tommi Parkko avaa runoutta sellaiselle lukijalle, joka ei oikein tiedä, miten runon lukemisessa pääsisi alkuun. Musiikkikirjastossa järjestettävä tilaisuus on osa Runoi.-sanataidetapahtumien sarjaa.
Tommi Parkko, olet julkaissut monia runokokoelmia, koulutat kirjoittajia ja toimit myös kustantajana. Milloin ja miten löysit runouden? Entä miten sinusta tuli runoilija?
–Olen tehnyt runouden alalla monia eri asioita. Alunperin kiinnostuin runoudesta 15–16-vuotiaana. Isäni luki runoutta, mutta aivan lapsena on siitä ymmärtänyt mitään. Vasta teini-iässä löysin runouden ja juttelin siitä myös isäni kanssa. Neljä viisi vuotta kirjoitin kiivaasti runoja ja laitoin niitä erilaisiin kilpailuihin. Vuonna 1991 voitin J.H. Erkon runokäsikirjoituskilpailun, jonka jälkeen avautui joitakin ovia eteenpäin. Oma esikoisteokseni julkaisin vuonna 1997.
Kuinka ohjastaisit alkuun lukijaa, jolle runous on uppo-outo maailma?
– Ehkä kannattaa lukea runoja niin ettei etukäteen odota niiltä juuri mitään. Monella on erilaisia käsityksiä runoista, esimerkiksi että runoissa pitää olla loppusoinnut, niin kuin laulunsanoissa. Näinhän harvemmin enää on. Ehkä kannattaa aloittaa runouden lukeminen erilaisista antologioista, joissa on usean tekijän runoja. Sieltä saa käsityksen, millaista runous on.
Viikonloppuna esiinnyit Helsingin kirjamessuilla ja torstaina Rovaniemen kirjastossa. Mitä runoudelle kuuluu tällä hetkellä Suomessa? Löytävätkö ihmiset vielä älypuhelintensa äärestä runon pariin?
– Runous on paradoksaalisesti hyvinkin suosittua mutta samalla sen lukijamäärä vähenee. Runon on vaikea taistella helpon viihtymisen keinojen kanssa. Runous on toisaalta hyvin hidasta – se miellyttää monia.
Millä mielin saavut pohjoiseen, onko Rovaniemi sinulle entuudestaan tuttu kaupunki?
– Olen käynyt Rovaniemellä usein opettamassa. Tällä kertaa käyn siellä aika pikaisesti, olen vain yhden yön siellä.