Laulaja Emma Salokoski, keikkailet 16-henkisen jazzorkesteri UMO:n kanssa Rovaniemellä ensi viikolla. Mitä yhteistyö on sinulle antanut?
– UMO:n kanssa töskentely on aina erityistä juuri siksi, että lavalle pääsee ison big bandin kanssa. Ohjelmisto ja soundi ovat aina erilaisia, kun soittimena on big band, ja myöskin esiintymispaikat ovat erilaisia kuin muilla keikoillani. Vaikka minua usein sanotaan jazzlaulajaksi, en oikeastaan ole sellainen. Harvemmin todellisuudessa jazzia keikoillani laulan, mutta UMO:n kanssa liippaa kyllä läheltä.
Konsertissa kuullaan elokuvamusiikin helmiä. Miten kappaleet valikoituivat, entä mikä on oma suosikkikappaleesi kiertueella?
– Näitä samaisia kappaleita on kiertueella nyt syksyllä esittänyt Aili Ikonen, minä oikeastaan tuuraan tällä keikalla häntä. Kirmo Lintinen (kapellimestari) ja Aili ovat tainneet kappaleet valita, ja minun onnekseni kappalevalinnat ovat oikein mieluisia.
Lemppareikseni ovat muodostuneet muun muassa Strolling ja West Side Storysta tuttu Something’s Coming. Strollingista pidän siksi, että se on Charlie Minguksen käsialaa, vaikken tiedäkään mistä elokuvasta se on peräisin. Pidän Minguksen hiukan kieroutuneesta sävelkielestä. West Side Storyn sävellykset ovat klassikoita ja mestariteoksia, ja tässä Something’s Comingissa on kutkuttavan vahva, ihanan odotuksen tuntu. Sitä on ilo laulaa.
Olet tehnyt musiikkia jo 2000-luvun alusta vaihtelevilla kokoonpanoilla, mutta julkaisit ensimmäisen soololevysi vuonna 2015. Miksi vasta silloin? Entä, onko soolouralla tulossa uutta tuotantoa?
– Oikeastaan koen, että olen julkaissut soololevyjä jo vuodesta 2005. Aiemmat levyni vain kulkivat eri nimellä ja minulla oli niissä eri bändi, Emma Salokoski Ensemble. Olen aina ollut levyilläni solisti ja valinnut kappaleet, sekä sanoittanut ja säveltänyt hiukan, mutta Kiellettyjä asioita -levyllä olin säveltänyt suurimman osan itse. Oikeastaan oli levy-yhtiön jippo sanoa sitä ”ensimmäiseksi soololevykseni”.
Varsinaista soolomateriaalia ei ole tulossa vähään aikaan, mutta marraskuussa julkaisemme Ilmiliekki Quartetin kanssa jatkoa Vi sålde våra hemman -yhteislevyllemme. Julkaisusta on jo yhdeksän vuotta, ja nyt tuleva jatko on nimeltään Ligger du fortfarande i sängen! Olemme säveltäneet siihen uusia kappaleita ruotsinkielisiin runoihin, ja tyylilaji on Ilmiliekin mukainen pohjoismainen jazz. Olen tästä levystä kovin ylpeä ja toivon, että pääsemme esittämään sen musiikkia myös Rovaniemelle.
Olet esiintynyt keikoillasi monenlaisissa kokoonpanoissa, muun muassa duona, bändinä, isompien orkestereiden kanssa sekä soolona. Millaiset keikat ovat sinulle mieluisimpia?
– Kaikki keikat ovat erilaisia ja kokoonpanot ja yleisöt vaihtelevat paljon. On mahdotonta sanoa, mikä olisi niistä paras tai kivoin. Se on vähän niin kuin äidiltä kysyisi, mikä hänen lapsistaan on rakkain. Kaikissa on puolensa.
Tykkään esiintyä todella pienissä tiloissa pienellä kokoonpanolla, jossa yleisö pääsee tosi lähelle ja kaikki nyanssit kuuluvat, mutta on myös todella mahtavaa esiintyä ison sinfoniaorkesterin kanssa kun äänimassa oikein pauhaa. Sinfoniaorkesteri on kyllä yksi suosikeistani, koska sellaisen kanssa on yleensä mahdollisuus sekä todella pieniin nyansseihin että vaikuttavaan äänivalliin.
Minkälaisin fiiliksin tulet Rovaniemelle keikalle?
– On todella kiva tulla pitkästä aikaa Rovaniemelle, en ole käynyt siellä vuosiin. Joskus kauan sitten esiinnyin Sirkuksessa, vai mikä se olikaan, Tivoli? Olen ollut Rovaniemellä Quintessencen, Don Johnson Big Bandin sekä Emma Salokoski Ensemblen kanssa, mutta siitä on kyllä todella pitkä aika. Saa toki kutsua useamminkin keikalle, tulen todella mielelläni!