Käynnissä on tavanomaisen kuuloinen ostotilanne: Asiakas ojentaa maksukortin myyjälle toiveenaan saada kaipaamansa hyödyke vastineeksi.
"Oletko suorittanut tehtävän?" kuuluu myyjän napakka kysymys.
Ei taidakaan olla ihan tavanomaisesta ostoksesta kysymys.
Tehtävä on suoritettu. Seuraavaksi myyjä tiedustelee, haluaako asiakas palkkioksi leikkivälineen vai ystävän.
Hetkinen, eikös meille ole opetettu, ettei ystäviä voi ostaa?
Vaan Saaren koulullapa voi. Kaverikioskilla maksuvälineenä ei tosin käy raha, vaan maksukortin määräämä tehtävä, joka voi olla esimerkiksi tietty määrä x-hyppyjä tai koulukaverin halaaminen.
Ystävä puolestaan on tässä tapauksessa oppilaskunnan jäsen, jonka voi pyytää kaveriksi vaikka hyppynarun pyörittäjäksi, jalkapallopelin tuomariksi tai ihan vain juttukaveriksi.
Kaverikioski aloitti toimintansa maanantaina ja on avoinna pitkien välituntien ajan. Taustalla oli oppilaskunnan ja opettajien halu saada lisää positiivista toimintaa välitunneille.
"Halusimme saada hyvän kautta kiusaamista estettyä", Saaren koulun oppilaskunnan ohjaava opettaja Riikka Kolari kertoo.
Kaverikioskin konsepti on lähtöisin Janakkalasta Hämeenlinnan kupeesta. Tervakosken koululla kaverikioski on toiminut jo liki vuoden ja vastaanotto on ollut niin hyvä, että Saaren koulua uskallettiin myös kehottaa lähtemään mukaan.
Rahaa välineisiin kerättiin joulumyyjäisissä, joiden jälkeen Riikka Kolari kysyi oppilailta, mitä kaikkea he haluaisivat rahoilla hankittavan.
"Emme ole pyytäneet keneltäkään lahjoituksia, mutta oppilaat ovat omatoimisesti halunneet lahjoittaa esimerkiksi keppihevosia kioskille", Kolari sanoo.
Kaverikioskia kokeillaan nyt loppukevään ajan ja jatkoa katsotaan sen perusteella.
Ensimmäinen puolituntinen alkaa olla takana päin. Kysytäänpä myyjäoppilailta, miten on mennyt.
"Kiireistä ja kivaa."
"Vähän on vain paleltanut."
"Saippuakuplia on mennyt paljon, mutta mikään ei ole loppunut kesken."
Kuulostaa siltä, että kaverikioskin toiminta saa jatkua tulevaisuudessakin.