Rovaniemen Kiekon (Roki) vaikea kausi päättyi odotetusti, mutta pettymykseen. Kaksi kotivoittoa se sai taisteltua IPK vastaan. Jossitella pitää. Jos jäähyjä olisi tullut vähemmän, sarja olisi voinut kääntyä toisin päin.
Aikaisen lopun myötä ei kaudesta paljoa iloittavaa jäänyt. Jokereita vastaan pelatut kotipelit olivat isoin väriläiskä. Muuten kauden teema oli hengetöntä taistelua samojen ongelmien kanssa alusta loppuun
Voitot ja tappiot jakautuivat tasan 24–24. Vain marraskuussa RoKi teki enemmän maaleja kuin päästi. Runkosarjan ylintä kuutta joukkuetta vastaan voittoja tuli 8 ja häviöitä 16. Maaliero oli ruma -36. Hyökkäys oli runkosarjan keskivaiheella, vaikka välillä useampi peli oli tuskaista maalien suhteen.
Puolustus oli kauden suurin heikkous. Maaliero jäi pakkaselle ja päästettyjä maaleja/ottelu 3,7. Vain FPS ja Keupa päästivät enemmän. Alivoima oli viidenneksi heikoin.
Säätämisestä kertoo kuusi eri maalivahtia – kaikkien prosentit jäivät alle 90:n ja tilille tuli vain yksi nollapeli. Kurittomuus toi jäähyminuutteja. Niitä kertyi eniten joukkueena ja Heino oli taas jäähykuningas. Lisäksi omia ajettiin pois pelistä kahdeksan kertaa ja pudotuspeleissä jopa kolmesti. Paljon parannettavaa on taklausten suhteen ja aivan liikaa tuli päähän kohdistuneita taklauksia.
Jarkko Harjula voitti RoKin pistepörssin, vaikka poistui ajoissa Ouluun. Lauri Huhdanpää oli iso vahvistus ja paikkasi hyvin Harjulan lähdön. Vähättelemättä Harjulaa uskallan sanoa hänen tuoneen hyökkäykseen jopa enemmän tehoja. Hyökkäyksessä mailataiturina ihastutti myös Matthew Barnaby.
RoKi otti pahasti takapakkia jokaisella osa-alueella kahteen viime kauteen verrattuna. Salmelan jatkosopimusta on kritisoitu. Se myönnettiin liian aikaisin heikoilla tuloksilla, eivätkä näytöt ole siitä parantuneet. Vaikutti jopa, että hänen takki oli tyhjä jo puolivälissä kautta. Paljon on muututtava ja parannuttava syksyyn mennessä.