Suurperheen kasvatti, Kaisa Juuso, jakoi kodin Arpelassa neljän veljen ja kolmen siskonsa kanssa. Isä työskenteli valtion virkamiehenä ja äiti kotona pitäen huolta lapsista.
– Kotonamme koulutusta pidettiin erittäin tärkeänä, sillä köyhissä oloissa se nähtiin ainoana ratkaisuna päästä eteenpäin, avaa Juuso lapsuuttaan.
Nyt lapsikatraasta melkein kaikilla on akateeminen loppututkinto. Lukion jälkeen myös Juuso suuntasi opintojen perässä Ruotsiin. Nainen opiskeli Tukholman yliopistossa filosofian kandidaatin tutkinnon käyttäytymistieteissä. Tämän jälkeen tie vei Tukholmasta Turkuun, jossa Juuso kiinnostui vakuutusalasta.
– Sattumalta huomasin työpaikkailmoituksen eläkevakuutusosakeyhtiö Veritaksessa. Kävelin sisälle ja kysyin suoraan, onko heillä tarjota minulle töitä. Aloitin TEL-vakuutusten käsittelijänä ja siirryin myöhemmin finanssiosastolle. Kahdeksan vuoden jälkeen siirryin toimistonhoitajaksi Lähivakuutukseen jossa etenin yhteyspäälliköksi asti.
Tie sairaanhoitajaksi
Vaikka Juuso viihtyi Turussa, syntyi ajatus muutosta takaisin Lappiin, kun naisen ainoa lapsi täytti 3 vuotta ja Arpelassa asuva rakas äiti sairastui.
– Äitini tarvitsi tällöin apua. Irtisanoin itseni ja en hetkeäkään epäillyt, etten saisi töitä täältä Torniosta. Se osoittautuikin vaikeammaksi, mitä olin ajatellut, sillä työpaikkoja ei ollut, muistelee Juuso kipeää aikaa.
Juuso ajatteli, ettei voi jäädä sohvalle makaamaan. Lopulta hän löysi itsensä jälleen koulunpenkiltä ja valmistui sairaanhoitajaksi. Vakituinen työpaikka oli taskussa heti valmistumisen jälkeen.
– Aloitin työt yksityisessä tehostetun palveluasumisen yksikössä Kemissä, jossa oli yhteensä 14 muistisairasta asukasta. Vastavalmistuneena sairaanhoitajana minulla oli hoitotyön etiikka vielä tuoreessa muistissa. Aika pian minulle selvisi vanhustenhoidon karmea tilanne. Hoitajia oli aivan liian vähän. Kun aamuvuoroon tuli kolme hoitajaa niin yksi katosi keittiöön koko päiväksi tekemään ruokaa ja kaksi muuta jäivät siivoamaan ja hoitamaan vanhuksia, kertoo Juuso kokemuksestaan.
Juuson mukaan ihmiset eivät aina ymmärrä, mitä hoitajamitoitus käytännössä tarkoittaa. Tornion kaupunginvaltuutettu ja ensimmäisen kauden Tornion sosiaali- ja terveyslautakunnassa toiminut Juuso on jo monta vuotta taistellut hoitajamitoituksen puolesta. Melkein joka syksy talousarviota laadittaessa oltiin hoitajamitoitusta laskemassa entisestään ja tämä sai Juuson tekemään entistä enemmän töitä sen estämiseksi.
– Kun työskentelin sairaanhoitajana, en pystynyt tekemään varsinaista työtäni kunnolla. Työaika kului kaikkeen muuhun ylimääräiseen, kuten siivoamiseen, ruoan laittoon ja pyykkien pesemiseen. Myöskin työtahti oli raskas. Katsoin tilannetta muutaman kuukauden ja mietin, että jos joku kuolee hoitovirheen seurauksena, se laitetaan minun syykseni. Olin silloin vastaavana sairaanhoitajana ja myös ainoa jolla oli lääkehoidon osaamista, muistelee Juuso lähtöään ensimmäisestä hoitoalan työpaikastaan.
Heti sen jälkeen kielitaitoinen Juuso meni kesäksi töihin Norjaan, Lyngseidetin pieneen kuntaan Lyngenin vuonon rannalla. Sairaanhoitajana hän vastasi tehostetun palveluasumisen potilaiden hoidosta ja huomasi jo heti ensimmäisenä työpäivänä, kuinka hyvin erilainen työympäristö Norjassa oli. Jokaisella potilaalla oli mahdollisuus ulkoiluun, hoitajien mitoitus oli tuplasti Suomeen verrattuna ja sairaanhoitajalla oli aikaa tehdä oikeaa sairaanhoitajan työtä kuten lääkejakelua ja lääkehoidon seurantaa, verenpaineen mittauksia, verensokerin seurantaa ja peruselintoimintojen seurantaa. Työviikon pituus Norjassa oli 35 tuntia ja palkka tuplasti verrattuna Suomeen.
– Suomessa hoitajamitoituksen nostaminen 0,7:ään tehostetun palveluasumisen yksiköissä on pelkkää tekohengitystä. Mielestäni mitoitus tulisi nostaa saman tien yhteen. Kyseessä on monisairaita ihmisiä, joilla melkein kaikilla on muistisairauden lisäksi muita sairauksia kuten esimerkiksi verenpainetautia, kilpirauhasen vajaatoimintaa, sydämen vajaatoimintaa, diabetesta ja astmaa. Käsipareja tarvitaan enemmän osastoille ja myös valvonnan lisääminen on tärkeää, summaa Juuso tiukasti.
Rajat ovat rakkautta
Norjan kesätyön jälkeen Juuso palasi takaisin kotiseudulleen Meri-Lappiin ja löysi työpaikan vakuutusalalta – tällä kertaa sosiaalivakuutuksen puolelta.
– Aloitin toimihenkilönä Försäkringskassan kansainvälisessä yksikössä Haaparannalla. Sain pari vuotta sitten ylennyksen ja nykyisin toimin kansainvälisen sairaanhoidon erityisasiantuntijana. Työnkuvaani kuuluu ohjata ja kouluttaa korvauskäsittelijöitä EU:n sosiaaliturva-asetuksen ja potilasdirektiiviin perustuvan Ruotsin kansallisen lainsäädännön tulkinnassa ja soveltamisessa käytäntöön. Haaparannan yksikössä tehdään korvauspäätöksiä henkilöille, jotka ovat hakeutuneet hoitoon toiseen EU-maahan, avaa Juuso työnkuvaansa.
Vaikka Juuson tie on vienyt välillä Suomen ulkopuolellekin, on Tornio näytellyt naiselle aina tärkeää osaa. Siksi viimeaikaiset uutiset alueen huumerikoksista huolestuttavat naista.
– Pysäyttääksemme huume- ja nuuskarallin Ruotsin kautta Suomeen, näen ratkaisuna paluun aikaan ennen Schengenin sopimusta, jolloin rajanylityksiä tarkkailtiin 24/7. Tällöin järjestely ei haitannut meitä muita millään tavalla, muistuttaa Juuso.
Rajat ovat Juuson mielestä rakkautta suomalaisia kohtaan.
– Niillä voimme suojella suomalaisia Euroopasta leviävältä rikollisuudelta, huumeilta ja laittomilta siirtolaisilta, summaa Juuso.
Lue lisää: https://kaisajuuso.kotisivukone.com/
https://vaalit.perussuomalaiset.fi/eduskuntavaalit/ehdokas/kaisa-juuso
Kuka?
Kaisa Juuso
FK, kansainvälisen sairaanhoidon erityisasiantuntija
Perussuomalaiset rp:n puoluehallituksen ja puoluevaltuuston jäsen
Toisen kauden kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen
Tornion Perussuomalaisten valtuustoryhmän puheenjohtaja