Tämä artikkeli ilmestyy Lapin Kesä -lehdessä, joka jaetaan tänään tiistaina painettuna Lapin Kansan välissä.
Lehti löytyy myös netistä
Kukkolankoskella on pyydetty siikaa lippoamalla vuosisatojen ajan. Kun Kukkolankosken lippomies vie lipponsa kosken kuohujen kätkössä olevaan kuoppaan, vedessä väräjää perinteisellä tavalla rakennettu lippo. Tekijäkin on tiedossa.
Kukkolankosken lippomiehistä Hannes Risto, 71, on liponnut koskella poikasesta asti ja aina omatekoisella lipolla.
Koskella kaikki puhuvat tuttavallisesti Hanneksesta tai lipponeuvoksesta, joksi siikayhtymä on hänet nimennyt.
Hanneksesta on tullut liponkutojana taituri, jonka kaikki tuntevat. Suurin osa Kukkolankosken lippomiehistä lippoaa Hanneksen kutomilla lipoilla. Hanneksen lipoissa ei silmät juokse eikä kala karkaa.
- Olen aloittanut lippoamisen, kun oli toisella luokalla kansakoulussa. Siitä asti olen tehnyt lipot itse.
Kukkolan vanhat lippomiehet opettivat Hannekselle lippouksen, lohenlippousta varten tarvittavan rautalipon tekemisen ja siikalipon kutomisen.
Hannes muistelee, että ensimmäiset lipponsa hän kutoi knoksista, mutta sen on korvannut nailonlanka.
- Norrmannin Nissi opetti nailonlipon kutomisen. Nailonlippoon tehdään tuplasolmu. Se on pitävä ja luja eikä silmät pääse juoksemaan, Hannes selittää kutoessaan siikalippoa kotonaan Haaparannalla.
Hannes pistelee käpyä tottuneesti ja niin nopeasti, että kokematon ei ehdi rekisteröidä, miten se solmu syntyy. Käpyyn on keritty 40 millimetristä vedenvihreää nailonlankaa, josta lippo kudotaan. Valmista tulee nopeasti. Lippo valmistuisi päivässä, mutta Hannes jakaa työn kahdelle päivälle.
- Kudon ensin puoliväliin ja jatkan toisena päivänä. Pidän pari päivää väliä ja aloitan uuden.
Silmukat, kalastajien puhekielessä silmät, ovat kaikki samankokoisia. Sitä varten Hanneksella on apuna mitta, eli kalvoin.
- Tällä kaikista silmistä tulee samankokoisia. Mulla on kolme eri mittaa. Alan isoimmalla ja viimeksi käytän pienintä. Silmät pienevät pohjaa kohden, lipponeuvos opastaa.
Lipon liina kudotaan suorakaiteen muotoiseksi verkoksi. Pussimaisen muotonsa liina saa kokoamisvaiheessa. Ensin kudotaan pohja kiinni ja sitten reuna eikä saumoja näy missään.
Lippoon tarvitaan metallilangasta taivutettu vemmel, johon valmis lipon liina kiinnitetään kutomalla. Vempeleeseen kiinnitetään hankanen. Hannes veistää hankasen koivun, kuusen tai pajun oksanhaarasta. Hankasella yhdistetään lippo ja varsi.
Alunperin lipon varsi on ollut kuusipuuta. Sitä ei juuri käytetä, vaan lippomiehet suosivat lippoa, joka on lasikuituvarren päässä. Lasikuituvarsi on kevyt ja lipponeuvoksen mukaan lippomies tuntee sillä kalan herkemmin.
Rautalippoja Hannes on kutonut tälle keväälle kaksi. Ne on kudottu jäykästä langasta ja solmutkin ovat erilaisia. Sen verran tanakkaa rautalanka on, että yksikertainen solmu riittää.
Vaikka Hannes on harventanut lippoamista, liinoja syntyy entiseen malliin.
Hannes on opettanut lipon kutomista Kukkolassa kolmella kurssilla, jotta taito säilyisi. Hän on opettanut oppilailleen samat konstit, jotka aikoinaan itse oppi.
- Vanhojen lippomiesten opit on parhaat. Muuta oppia ei tarvitse.
Monet kerrat Hannes on toimittanut maskotin virkaa. Näyttänyt lippoamista koululaisryhmille ja ollut henkilökuvausta opettelevien valokuvaajaopiskelijoiden mallina. Matkailumessuilla Helsingissä Hannes on ollut kolmesti kutomassa lippoa näytösluontoisesti. Lipponeuvos selittää toimiaan ja hörähtää tuttuun nauruunsa.
- Herranenaika, että siellä kuvattiin ja kyseltiin!
Katso koko Lapin Kesä -teemalehden sisältö:
Kukkolankoski
Suomi
Kahvila Myllypirtti, hopeaseppä, siianpaistokota ja Kukkolankosken aitat. Kun siikaa alkaa nousta, siika pannaan "päiville". Lippomiehet lippoavat silloin siikaa vuorokauden. Saalis jaetaan lippo-oikeuden omistavien 16 tilan kesken. Siianjako on joka päivä kello 19.
Yleisö saa seurata siianjakoa. Siikafästi 25.7. Koskenlaskua
Ruotsi
Ravintola Kukkolaforsen 200 hengelle, leirintäalue, majoitusmökkejä, kokoustilat, saunakylä, kalastusmuseo ja mylly.
Juhannusjuhlat, juhannussalko nostetaan pystyyn 19.6., kesäjumalanpalvelus ravaintolassa 20.6.
Kulttuuripäivät 8.–11.7. 8.7. rakennetaan pato, 9.7. saunapäivä, 10. 7. myllypäivä, 11.7. lohen päivä.
Tornionlaakson kansallispäivä 15.7.
25.–26.7. Siikajuhla, musiikkia, teatteria, koskenlaskua ja maalaishuutokauppa.
Siian halstraus joka perjantai kodassa.
Siika tuo vieraat Ruotsin Kukkolaforsenin ravintolaan. Savusiika on ehdoton suosikki. Siikaa valmistetaan monella tavalla, keitettynä, paistettuna ja suolattuna tai tarjotaan salaatissa, keitossa, piirakoissa ja mätiä pienissä makupaloissa. Kuppisoosi ja uudet perunat savu- tai suolasiian kanssa saa veden herahtamaan kielelle. Perjantaisin siikaa halstrataan paikan päällä kodassa.
Kukkolaforsenin ravintolassa tarjotaan paikallista ruokaa, jonka raaka-aineet on Johannah Spolanderin mukaan hankittu nurkan takaa. Lähiruokaa on jokaiselle vuodenajalle.
Tornionjoki antaa siikaa, lohta, nahkiaisia ja madetta. Kukkolan metsästysseura pyytää syksyisin 80 – 120 hirveä, ja siitä riittää hirvenlihaa ruokaravintolankin pitopöytään. Kukkolan kylän asukkaat keräävät marjat ja sienet ja kasvattavat ekologiset kasvikset myös ravintolan varalle.
- Ravintola on toiminut 29 vuotta. Koko toiminnan ajan pääpaino on ollut paikallisella ruokaperinteellä. Nyt se on muuallakin muotia. Margit on ollut edellä aikaansa, Johannah Spolander kiittelee äitiään, joka perusti ravintolan.
Kukkolaforsenin ruokalista tulee drinkkejä ja jälkiruokia myöten paikallisesta ruokaperinteestä. Esimerkiksi Meän makea on mustikasta, tyrnistä ja kermasta Tornionlaakson lipun värit saanut leivos. Talon keittiössä leivotaan myös piimälimppua, puolukkalimppua ja näkkileipää omalla resepteillä.
Ruoka kuuluu osana kaikkiin Kukkolaforsenin tapahtumiin, juhannuksen viettoon ja kulttuuripäiviin. Sunnuntaisin katetaan buffé, jolloin pöydät notkuvat pohjoisen herkkuja. Kesän erikoisuus on päivällinen padon päällä.
Ravintolan asiakkaat ovat lähialueelta tulevia ihmisiä, kokousvieraita, ryhmiä, matkailijoita, retkeilijöitä ja ulkomaalaisia.
- Kemistä tai Piteåsta voi tulla asiakkaita vain syödäkseen täällä. On myös ihmisiä, jotka tapaavat joka vuosi täällä saunapäivänä, mutta eivät ole muuten yhteydessä toisiinsa, Johannah Spolander sanoo.
Tänä keväänä Kukkolankoskella on vieraillut saksalaisia matkalla Nordkappiin. He eivät tule lämpimän perässä vaan houkuttimena on pohjoisen valo ja erilainen kulttuuri. He ovat kiireettömiä matkaajia, jotka voivat viipyä leirintäalueella tai maojoitusmökeissä 2–3 päivää. Talvella liikkeellä oli italialaisia ja ranskalaisia. Suomalaiset ja ruotsalaiset ovat enimmäkseen kokous- ja koulutusryhmiä.
Lue lisää Lapin Kesän juttuja netissä