Suomi on kymmenien tuhansien järvien, lampien, jokien ja purojen maa eli täysin omavarainen kalan suhteen. Sitä on vaikea uskoa kaupan kalatiskillä, missä kolme neljästä asiakkaasta päätyy ostamaan ulkomaista kalaa.
Keskiverto suomalainen syö vuosittain viisitoista kiloa kalaa, josta vain neljä kiloa tulee kotimaisista vesistä. Ei tosin luonnonvesistä, sillä valtaosa kotimaisesta kalasta on kasvatettua kirjolohta. Loput syömäkalamme ovat ulkomaista alkuperää, josta siitäkin lähes kaikki on kasvatettua kalaa – etupäässä Norjan kassilohta.
Syitä suomalaisten ulkomaiseen kalamakuun on löydetty useita. Tärkein niistä on se, ettei kotimaista kalaa on tarpeeksi tarjolla.
Norjalaisen vuonobroilerin menestymisen salaisuus on sen varma saatavuus. Tuoretta kassilohta on tarjolla ympäri vuoden runsaasti, tasaisesti ja edullisesti. Se ei ole sesonkituote, kuten useimmat kotimaiset kalalajit.
Kotimaisen luonnonkalan kulutus voi lähteä nousuun vain, jos sen tarjonta kasvaa. Tämä edellyttää ympärivuotisen, ammattimaisen kalastuksen lisäämistä. Tähän asti se on vähentynyt tasaiseen tahtiin. Samoin on käynyt kotimaiselle kalankasvatukselle.
Vielä 1990-luvulla Suomi oli maailman suurin ison kirjolohen tuottajamaa yli 100 miljoonan euron arvoisella kalanviljelyllään. Tuotannon arvo on sittemmin puolittunut ja alamäki jatkuu yhä. Syy tähän on kiristynyt lupapolitiikka. Moni kalankasvattamo on siirtynyt Ruotsiin, missä on helpompi saada lupa nykyaikaiselle, ympäristövastuulliselle kasvattamolle.
Suomi on putoamassa kalaruokakelkasta sekä luonnon- että kasvatuskalan osalta, mitä on syytä paitsi hämmästellä myös arvostella. Olemmeko tehneet kaiken mahdollisen tilanteen muuttamiseksi? Tuskin. Mitä sitten pitäisi tehdä?
Kalastuselinkeinon toimintaedellytyksiä on parannettava. Kalastajan työ voi olla kovaa, mutta se on myös palkitsevaa, kunhan sillä tulee toimeen. Jos kalastamisella voi elättää itsensä ja jopa perheensä, alalle luulisi löytyvän uusia ammattilaisia.
Kuluttajille on tehtävä tiettäväksi se, että kotimainen, puhdas luonnonkala voittaa mennen tullen norjalaisen kassilohen paitsi maussa myös eettisyydessä. Keinoruokittu kassilohi heikentää paikallisia kalakantoja levittämällä tauteja ja loisia sekä risteämällä luonnonkalojen kanssa.
Me kuluttajat ratkaisemme loppupelissä itse sen, löytyykö kaupan kalatiskiltä myös jatkossa kotimaista kalaa.