Kä­si­työ­tä voi oppia näin­kin: har­joit­te­lu­kou­lul­la tehtiin pelejä pro­jek­ti­työ­nä

Kuudesluokkalaiset suunnittelivat ja valmistivat ryhmissä pelejä yhdistäen tekstiilityön ja teknisen käsityön materiaaleja. Uuden opetussuunnitelman mukainen projektityö innosti ja motivoi oppilaita.

Palvelukoti Aarnenpihassa on erityinen päivä. Ikäihmisten yhteisissä tiloissa häärii kymmeniä kuudesluokkalaisia lapsia erilaisten pelien kanssa.

Talon asukas Martta Tuuliainen keskittyy kuuntelemaan, kun Vilma Päiveröinen kertoo Ammuu-pelin sääntöjä.

”Tämä on hauskaa! Tykkään lapsista. Hienoja pelejä ovat tehneet”, Tuuliainen sanoo.

Lapin yliopiston harjoittelukoulun kuudesluokkalaiset ahersivat koko syyslukukauden käsityöprojektissa, jonka tavoitteena oli suunnitella, testata ja valmistaa peli. Homman juju oli siinä, että pelissä piti käyttää sekä tekstiilityön että teknisen työn materiaaleja ja tekniikoita. Pelit tehtiin ryhmissä.

Projekti päättyi viime viikolla valmiiden pelien esittelyyn ja niiden lahjoittamiseen oppilaiden itsensä valitsemiin kohteisiin. 6B-luokan pelit saivat kodin Aarnenpihasta, kahden muun luokan innovaatiot annettiin päiväkodille ja toiseen palvelutaloon.

Disc-peli. Siina Sirjola (kuvassa), Veera Vuorjoki ja Vilma Väärälä tekivät Coronasta innoituksen saaneen pelin.
Disc-peli. Siina Sirjola (kuvassa), Veera Vuorjoki ja Vilma Väärälä tekivät Coronasta innoituksen saaneen pelin.
Kuva: Greta Virranniemi

Uuteen opetussuunnitelmaan perustuvan projektin alullepanijat ovat harjoittelukoulun käsityön opettajat Pauliina Koskela ja Eevi Massinen . Heidän tavoitteenaan oli toteuttaa yhteistä käsityötä luovasti, motivoivasti ja oppilaslähtöisesti.

”Oppilailta tarvittiin kriittistä ajattelua, ongelmanratkaisu- ja yhteistyötaitoja sekä digitaalisen teknologian käyttöä varsinaisen käsillä tekemisen ohella”, Koskela iloitsee.

”Lahjoitustilaisuus tuo vielä mukaan sosioemotionaalisten taitojen opettelun, kun pelit tulevat oppilaiden itsensä lahjoittamina oikeasti käyttöön, päästään mukaan yhteisölliseen toimintaan.”

Yleensä harjoittelukoululla oppilaat opiskelevat molempien, sekä tekstiilityön että teknisen työn, parissa lukukausi kerrallaan. Käsityöryhmät vaihtuvat siis esimerkiksi pehmeistä materiaaleista koviin aina vuoden vaihteessa.

”Halusimme muuttaa tämän karkean jaon ja toteuttaa joustavamman ratkaisun”, Eevi Massinen kertoo.

”Pelin tekeminen eteni kokonaisen käsityöprosessin tavoin ideoinnista ja suunnittelusta prototyyppien valmistamiseen ja edelleen pelien varsinaiseen toteutukseen. Pelien valmistuttua oppilaiden tuli arvioida omaa työtään ja prosessiaan.”

Söpöt pelihahmot. Milla Körkön, Fanni Ristolaisen ja Vilma Päiveröisen tekemässä pelissä pelilauta on tehty teknisen työn materiaaleista ja hahmot tekstiilityön opein.
Söpöt pelihahmot. Milla Körkön, Fanni Ristolaisen ja Vilma Päiveröisen tekemässä pelissä pelilauta on tehty teknisen työn materiaaleista ja hahmot tekstiilityön opein.
Kuva: Greta Virranniemi

Opettajien tavoite luovuudesta ja motivoivuudesta toteutui projektissa mitä ilmeisimmin. Heittopelin parityönä toteuttaneet Silja Han ja Enni Lintula pitivät työskentelytapaa hauskana. Niin hauskana, että he haluaisivat tehdä lisää projektitöitä.

”Se, että sai yhdistää pehmeitä ja kovia materiaaleja ja tehdä parin kanssa, toi mieleen paljon enemmän ideoita”, Silja Han sanoo.

”Olisi mukavaa, jos muitakin luokkia kannustettaisiin tekemään tällaista”, Enni Lintula toteaa.

Coronasta innoituksensa saaneen Disc-pelin toteuttaneessa ryhmässä mukana ollut Vilma Vääräläkin on tyytyväinen: ”Tuntuu hyvältä lahjoittaa pelit vanhuksille. He voivat nyt pelata yhdessä, eikä tarvitse vain istua ja katsella.”

Heittopeli. Silja Han ja Enni Lintula esittelivät heittopeliään Aarnenpihan asukkaille. Parivaljakon mielestä projektityötä oli innostavaa tehdä.
Heittopeli. Silja Han ja Enni Lintula esittelivät heittopeliään Aarnenpihan asukkaille. Parivaljakon mielestä projektityötä oli innostavaa tehdä.
Kuva: Greta Virranniemi
Ilmoita asiavirheestä