Äitini sairastui syöpään 1970-luvulla. Kivunhoito oli hyvin alkeellista maassamme siihen aikaan. Vieläkin kuulen korvissani rakkaan äitini tuskanhuudot. Jos joku olisi siinä tilanteessa tullut viisastelemaan, että jossakin päin maailmaa joku ihminen kärsii vielä enemmän, olisin menettänyt malttini tyystin.

Kun ystäväperheeni menetti lapsensa liikenneonnettomuuden seurauksena, tuska oli käsin kosketeltavaa. Niin musertava oli suru, että vanhemmat sairastuivat pian itsekin.