Karhu haistaa ja kuulee ihmisen jo kaukaa ja välttää ihmisen kohtaamista. Kontio on kuitenkin myös utelias kulinaristi, joka voi uskaltautua mökkien pihoille etsimään haistamiaan herkkuja.
Kuusamon Suurpetokeskuksen eläintenhoitaja ja karhuasiantuntija Sulo Karjalainen kertoo, että vaikka karhun kohtaaminen on edelleen lottovoitto, on nykyään yhä todennäköisempää nähdä metsien kuningas silmästä silmään.
– Karhut on lisääntyneet aika paljon. Kesällä karhut oppivat helppoon elämään, kun ihmiset niitä ruokkivat kuvauspaikoilla, ja ne tottuvat myös ihmisiin. Niitä kiinnostaa erityisesti hyvä ruoka, karhujen kanssa päivittäin toimiva Karjalainen kertoo.
Luonnonvarakeskus arvioi Suomen karhukannan olevan tänä vuonna 1 980–2 100 yksilöä. Kannan arvioidaan lähes tuplaantuneen kymmenessä vuodessa, joskin kanta on välillä myös vähentynyt.
Luonnonvarakeskuksen mukaan karhuja on eniten itäisessä ja keskisessä Suomessa. Karhukanta ei levittäydy nopeasti uusille alueille, koska naaraat ovat usein paikkauskollisia.
Karhut keskittyvät Sulo Karjalaisen mukaan sinne, missä niillä on ruokaa.
– Karhu syö monenlaista heinää, lehtiä ja horsma on erityisen mielekäs. Se syö myös marjojen kukkia ja marjoja, mutta sen täytyy saada myös lihaa.
Lihaa karhu saa esimerkiksi hirvieläimistä ja haaskoista. Kun ruoka on vähissä, varsinkin ihmisiin tottunut otso voi tulla pihapiiriinkin.
– Kun kesyyntyneellä karhulla on kova nälkä niin se voi äityä tuhmaksikin, että se ottaa mistä saa, ei kysy lupaa eikä kaihda keinoja, Karjalainen kertoo.
Karjalainen kertoo, että kerran Suonenjoella mesikämmen oli valinnut nukkumapaikakseen vanhemman naisen mökin rappusten nurkan. Nalle kävi vieläpä hakemassa hiukopalaa uniensa välillä pihan viinimarjapehkoista.
– Jos karhu on oppinut seudulla olemaan ja saamaan ruokaa, se ei lähde mihinkään, Karjalainen sanoo.
Jos karhun näkee pihapiirissä, sitä ei kannata häiritä, vaan on syytä pysyä sisällä ja soittaa viranomaisille.
– Ainakaan jos haluaa terveenä olla. Tietysti, jos haluaa nähdä petoja niin voi jättää herkullisen tuoksuisia ruoanjätteitä pihalleen. Jos karhuja on lähistöllä ja sellaisen haluaa nähdä, niin kyllä sen saa tulemaan. Se kainostelee vähän aikaa, mutta tulee lopulta, Karjalainen sanoo.
Karjalaisen mukaan karhuja ruokkimalla ja tuttavuutta tekemällä niistä saa todennäköisesti ongelman itselleen. Äänekäs ihmiselämä sen sijaan karkottaa karhuja.
Karhua ei kannata lähteä haastamaan vaikkapa huutamalla. Ihmiselle vaarallinen otus voi Karjalaisen mukaan ottaa haasteen vastaan ja tulla katsomaan, että kumpi on isäntä.
– Se ei ymmärrä vaikka sille kuinka kiroilee, päinvastoin se saattaa siitä vielä riemastua, Karjalainen tietää.
Karjalaista on karhuasioissa uskominen, sillä useita vuosikymmeniä karhujen kanssa toiminut mies pitää karhuja parhaina ystävinään. Hänet tunnetaankin ystävyydestään orvon Juuso-karhun kanssa, jonka hoitajana hän toimii.
– Karhu on paras ystäväni ja sitten vasta ihminen. Se on luotettava, se on kaikki totta mitä se näyttää ja tekee. Ihminen voi huijata mutta karhulla on aina rehti peli, Karjalainen sanoo.