Luin, että Kolarin Äkäslompolon Pyhän Laurin kappelilla tarjotaan isänpäivänä täytekakkukahvit messun jälkeen. Se tuntui mukavalta.
Sisälle mennessä näin, että eteinen oli avartunut ja valoisa. Katsoin kirkkotilaan ja järkytyin. Piti ottaa tukea, että pysyin pystyssä. Ensimmäisenä näin neljä kaljamiehille tyypillistä, korkeaa pöytää. Pöytiä ja tuoleja oli siellä lisääkin. Toisella puolella oli lasten leikkitila, missä oli kota, seimi ja isoja pehmoeläimiä.
Salin puoli, joka on ollut lasten ja nuorten kerhotilana ja missä on pidetty pieniä muistotilaisuuksia, oli sisustettu baariksi. Siellä oli vitriini sekä tarjoilu- ja työpöytä sekä lisää tuolia ja pöytiä.
Olin niin järkyttynyt, että oli vaikea hengittää. Mietin mitä kylän komeimman paikan lahjoittaneet – yksityiset ja yritykset – ja tuhansia talkootuntia tehneet ajattelevat, kun paikasta on tehty kapakka.