Keminmaan seurakunta siirtyi naisvaltaan, kun kirkkokansa äänesti kirkkoherraksi Oulujoen seurakuntapastorin Sanna Komulaisen . Rovaniemen kirkkokansa valitsee paimenensa kolmesta miesehdokkaasta ensi viikolla.
Suora vaalitapa erottaa Oulun hiippakunnan muista hiippakunnista, missä valtaosa kirkkoherroista valitaan välillisellä vaalilla seurakuntaneuvoston tai kirkkovaltuuston toimesta. Pohjoisen seurakunnissa valinta on tehty tähän asti aina suoralla vaalilla. Pitkä putki katkeaa keväällä Halsualla. Jos kirkkojohtajia on uskominen, näin käy jatkossa yhä useammassa seurakunnassa. He povaavat kansanvaalin pikaista katoamista (LK/PS 15.2.), vaikka välillinen vaalitapa tuli kirkkolakiin vain pari vuotta sitten.
Välillisen vaalin kannattajat tapaavat perustella kantaansa alhaisella äänestysaktiivisuudella. Heistä vaalitapa antaa paremman mahdollisuuden arvioida taitoja, joita kirkkoherra tarvitsee työssään. Näin vältytään virheeltä, että paimeneksi valitaan pätevän papin sijasta mukava pappi.
Suoran vaalin kannattajat muistuttavat vaalitavan demokraattisuudesta ja siitä, että se aktivoi seurakuntalaisia. Näin onkin käynyt pohjoisen kirkkoherravaaleissa. Keminmaassa äänestysprosentti oli lähes 23. Rovaniemelläkin kansanvaali on houkutellut uurnille perinteisesti yhden seurakuntalaisen viidestä, mikä on paljon, jos sitä vertaa etelän seurakuntavaalien vastaaviin lukuihin.
Silti Rovaniemen kirkkovaltuusto meinasi luopua suorasta vaalista viime keväänä. Välillisen vaalin kannattajat hävisivät vaalitapaäänestyksen niukasti äänin 18–15.
Suora vaalitapa toimii parhaiten aktiivisessa seurakunnassa. On selvää, ettei demokratia välttämättä toteudu, jos uurnilla käy vain muutama prosentti seurakuntalaisista.
Pohjoisessa tätä vaaraa ei ole ainakaan toistaiseksi ollut. Kirkkoherran valinta jaksaa herättää yhä mielenkiintoa paikallisissa varsinkin, jos ehdokkaiden joukossa on toisistaan selkeästi erottuvia, toisiaan ja seurakuntalaisia haastavia persoonia.
Kirkkoherran valinnan siirtäminen seurakuntalaisilta luottamushenkilöille tarkoittaisi sitä, että kirkko menettäisi jälleen yhden, tärkeän keskustelulinkin jäseniinsä. Näin on käynyt monissa etelän seurakunnissa, missä ihmiset tapaavat äänestää enää lähinnä jaloillaan.
Jos kirkko haluaa säilyttää asemansa kansallisena instituutiona, sen on jatkettava avoimuuden tiellä. Siksi suorasta paimenvaalista kannattaa pitää kiinni.