”Valtion on siedettävä se, että rajalaki rikkoo ihmisoikeuksia”. Allekirjoitan täysin kansanedustaja Johanna Ojala-Niemelän edellä mainitun kommentin joka löytyy 9.7.2024 LK:sta. Hienosti ilmaistuna erinomainen ja täysin kannatettava kommentti.
Ei tullut silloin ihmisoikeudet turvaksi, kun talvisota käynnistyi vuoden 1939 syksyllä ja äitini keräsi neljä lastaan helmoihinsa ja lähti brutaalia hyökkääjää karkuun silloisesta kotimaasta kotimaahansa. Eikä äitini elämää helpottanut se, että hänen 26-vuotias miehensä koki sankarikuoleman Suomussalmen Alassalmen taistelussa, kun kun sotaa oli harjoiteltu viikon verran.
Itse olin silloin 2-vuotias ja sain kokea evakkotaipaleeni erilaiset käänteet ja osasin sopeutua kiertelevään elämäni alkutaipaleeseeni jälkikäteen ajateltuna asiallisesti. Olinhan jopa joutua tai päästä ottopojaksi Ullavan pitäjään. Taisi olla hyväksi kannaltani, että äitini piti porukan kasassa ja kulkeuduimme lopuksi vastiketilalle Sallan Kutrikkoon. Kasvupitäjä on aina kasvupitäjä ja sinne palaisin jos olisin yksinäinen mies, mutta vaikutan loppuelämäni Rovaniemellä. jossa olemme taivaltaneet yhdessä vaimoni kanssa yli 60 vuotta. Äitini leposija on Pelkosenniemellä ja isäni hauta on rajan takana hyökkääjän puolella.
Tykkään Ojala-Niemelän kommentista ja toivon, että enemmistö eduskunnasta on Hänen ajatusmaailmansa tukena ja saamme näpäytettyä noita risupartoja ja maitonaamoja (lue valtio-oppineita) ja toteamme, että järki voittaa.
Kansan syvissä riveissä se lopullinen käytännön järki ja viisaus asuu.