Uteliaat kanit tunkevat kuonojaan häkin kaltereiden välistä, kun lapset tulevat tarjoamaan niille voikukan lehtiä. Sari Kelottijärven takapihalla asuvat Hilla ja Iso Poju ovat tulleet Meri-Lapin Eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin vuosi sitten kesällä.
–Hilla tuli kodista ja Iso Poju löytyi luonnosta Kemissä. Viime kesä oli todellinen kanikesä; löytökaneja tuli meille yhteensä 10, Kelottijärvi päivittelee.
Määrä on todella suuri, sillä yleensä kaneja tulee yhdistykselle vain muutama vuodessa. Koronavuoden aiheuttaman lemmikkieläinten hankintabuumin vaikutuksia asiaan voi vain arvailla, sillä suurin osa kaneista on löytynyt luonnosta.
–Viime kesä oli erityisen haastava, mutta kyllä kanit ovat aina sellainen kesäprobleema, Kelottijärvi sanoo.
Muutoin korona-aika ei ole, ainakaan vielä, näkynyt mitenkään erityisesti Meri-Lapin alueella sen paremmin hylättyjen eläinten kuin löytöeläimille kotia tarjoavien määrissäkään.
–Oulun yhdistyksellä on eri tilanne, he ovat joutuneet myymään eioota, kun on tullut niin paljon kyselyitä löytöeläimistä, Meri-Lapin eläinsuojeluyhdistyksen hallituksen jäsen Elina Kekäläinen kertoo.
Kissat työllistävät eniten
Eniten eläinsuojeluyhdistyksiä työllistävä laji on vuodesta toiseen kissa. Meri-Lapin alueella niitä tulee yhdistyksen hoitoon noin 100-150 vuodessa. Kissojen kohdalla tilanne on kuitenkin siinä mielessä hyvä, että varsinkin kissanpentuja myös kysellään tasaiseen tahtiin.
–Kissojen kohdalla vaikein osuus on löytää niille väliaikainen sijoituspaikka. Mutta kun ne saadaan sijaiskotiin, leikkautetaan ja hoidetaan kuntoon, niin kotikin yleensä löytyy. Meillä on tällä hetkellä 55 kotia etsivää kissaa, ja vain yksi niistä on pitkäaikainen kodinetsijä. Vaihtuvuus on siis aika suurta, Kekäläinen kertoo.
Kaneja löytyy selvästi vähemmän kuin kissoja, mutta niille on vaikeampi löytää uutta kotia.
–Ongelmana on, että niille ei ole oikein pitopaikkoja. Kun melkein tiedetään, että ne jäävät sinne sijoituspaikkaan, niin pitää heti löytää paikka jossa ne voivat olla pidempään, Kekäläinen kertoo.
Sama ongelma toistuu myös muiden pieneläinten kohdalla. Tällä hetkellä sijaiskodissa kotia odottaa myös kaksi marsua.
–Marsut ja kanit ovat lyhyempi-ikäisiä kuin kissat, joten ihmiset eivät uskalla ottaa niitä, varsinkaan jos niiden iästä ei ole varmuutta, Kekäläinen avaa.
Ongelmana arvostuksen puute
Löydetyistä kissoista ehkä noin neljäsosa palautuu takaisin omistajalle. Kaneille taas löytyy hyvin harvoin omistajaa.
–Olisiko niin, että ne karkaavat, eikä niitä sitten vaivauduta etsimään. Kun kani ei ole ostettaessa kovin arvokas, eikä siis rahallisesti iso menetys, niin ehkä sitten ajatellaan, että otetaan vain uusi tilalle, Kelottijärvi pohtii.
Eläimiä tulee yhdistyksen hoiviin tasaisesti ympäri vuoden, mutta eniten yhteydenottoja tulee yleensä syksyllä.
–Naapurusto saattaa olla ruokkinut vapaana kulkevaa kissaa kesän ajan. Sitten syksyllä kun ilmat viilenevät tulee hätä, että miten kissa selviää talvesta, ja siinä vaiheessa meihin otetaan yhteyttä. Kyllä siinä tulee pieni piikki ilmoitusten määrissä aina syksyllä, Kelottijärvi sanoo.
–Ja syksyä kohden leikkaamattomat naaraskissat ovat yleensä ehtineet lisääntyä, niin silloin ilmoitellaan pentueista, Kekäläinen lisää.
Elina Kekäläisen mielestä ongelma on se, että kissoilla ei nähdä olevan juuri minkäänlaista arvoa.
–Joka vuosi puhutaan siitä, että saataisiin nostettua kissojen hintaa, ja että ne kaikki sirutettaisiin. Mutta paljon on tekemistä, että kissojen kanssa päästäisiin samaan pisteeseen koirien kanssa, jos koskaan päästään. On niin juurtunut käsitys, että kissa saa kulkea vapaana, ja kun se katoaa, niin on helppo ottaa uusi. Ja kun kissa on halpa tai ilmainen, niin siihen ei lähdetä panostamaan niin, että se leikkautettaisiin ja rokotettaisiin. Sitten kun se päästetään vapaaksi, niin sehän löytää kavereita ja alkaa lisääntyä, Kekäläinen kuvailee.
Kekäläinen ja Kelottijärvi kuitenkin painottavat, että eläinsuojeluyhdistykseen voi aina ottaa yhteyttä vaikeissa tilanteissa.
–Elämäntilanteet voivat muuttua yllättäen. Meihin saa ehdottomasti ottaa yhteyttä, mikäli ei pysty enää pitämään huolta lemmikistään. Me emme tuomitse ketään, Kekäläinen muistuttaa.
