Rahan säästäminen koetaan yleensä hyväksi asiaksi, mutta ei sääntöä ilman poikkeusta. Suomalaisessa poliittisessa päätöksenteossa suurin säästövirhe tehtiin 1930-luvun loppupuolella, kun elinkeinoelämällä meni hyvin, kansalaisten ostovoima ja hyvinvointi lisääntyivät vauhdilla, mutta Rytin ja Tannerin johdolla puolustuskyvyn annettiin romahtaa. Ei kuunneltu ammattisotilas Mannerheimia, ummistettiin silmät Euroopan jännitteiden lisääntymiseltä, luotettiin lapsenomaisesti Kansainliittoon, puolueettomuusjulistukseen ja Neuvostoliiton kanssa allekirjoitettuun hyökkäämättömyyssopimukseen.