Kun yhdistetään lumilautailija ja rallikuljettaja ja viedään heidät yhdessä jääradalle, voi lopputulokselta odottaa jotain ennennäkemätöntä. Lumilautailija Eero Ettala on uransa aikana kilpaillut ja kuvannut erilaisissa projekteista ympäri maailmaa. Aiemmin Ettalan on voinut nähdä ottamassa haltuun Helsingin katuja niin yöllä, kun päivällä. Nyt oli kuitenkin aika ottaa haltuun jotain aivan uutta. Uudessa WRC 2 PRO -luokassa ajava Kalle Rovanperä on ihastuttanut yleisöä luontaisilla ajotaidoillaan ja nyt nämä kaksi omien alojensa ammattilaista tapasivat hieman erilaisen projektin parissa Rukalla, Juha Kankkunen Driving Academyssa. Tällä kertaa tarkoituksena oli roikkua ralliauton perässä lumilaudalla. Kuten saattaa arvata, nämä hurjapäät olivat innoissaan tästä ainutlaatuisesta projektista.
Yhteisessä videoprojektissa näemme Eero Ettalan roikkuvan hurjannäköisesti sekä ralliauton katolla, että sen perässä. Lisäksi nähdään myös esimerkiksi Kalle Rovanperän kaasuttelevan sivuluisussa lumilautareilin alta, Ettalan samalla tehden temppua sen päällä. Vaikka molemmat urheilijat käyttävät itselleen hyvin tuttuja varusteita, lumilatuaa ja ralliautoa, ympäristö aiheutti heille uusia haasteita.
– Ensimmäinen haaste oli tasainen ympäristö. Olen aina tottunut, että ollaan jossain mäessä. Tasaisesta maastosta huolimatta, toteutimme todella siistejä juttuja, kuten rainbow rail -kohtauksen. Tietysti pelotti ensin roikkua ralliauton perässä. Pelkäsin, että Kalle lähtee ajamaan kahtasataa ja käteni irtoaa. Lopulta ikkunasta roikkuminen oli pelottavampaa, kun joutui koko ajan miettimään, ettei laudan kärki mene renkaan alle”, naurahtaa Ettala.
Rovanperäkin joutui muuttamaan ajotyyliään jääradalle ja auton perässä roikkuvan Ettalan mukaisiksi.
– Aika rauhalliset ja pehmeät liikkeet sai olla. Piti välttää äkkipikaisia tai ylimääräisiä liikkeitä. Haastavaa oli myös saada ajoitukset oikeiksi ja samanaikaisiksi, Rovanperä kertoi.
Jää alustana ei anna yhtä varmaa pitoa kuin lumi ja haastoi niin rallikuskin kuin lautailijan. Millaisilla välineillä lähditte liikkeelle?
– Tein taktisen vedon ja otin paketista kokonaan uuden laudan. Kantit olivat kunnossa ja luistoa riitti. Jää antaa haastetta, kun kantti ei kuitenkaan pure siihen samalla tavalla kuin lumeen. Kyllähän sitä kuvauspäivän jälkeen sai huomata miten jää myös kuluttaa pohjaa ja vahausta aivan eri tavalla. Tietysti itseltä menee sellainen 10 minuuttia laudan huoltoon, joten mitään rallitiimiä ei tarvita huoltamaan, vaikka se itseltä varmasti aikaa säästäisi, vinkkaa Ettala.
– Tämän päivän valinta oli Monte Carlon nastat. Ei haluttu kuitenkaan liikaa pitoa, mitä olisi rallipiikeissä ollut ongelmana joissain kohtauksissa. Jäällä ajaminen kilpa-autolla on melko tanssimista. Voi vain oikeastaan ajaa ja tehdä melkein mitä haluaa. Ja mitä huoltoon tulee niin säilytän vielä oman huoltotiimini, vaikka Eero taisikin olla nopeampi tässä meidän huoltopätkässä. Meillä rallissa on kuitenkin niin vähän aikaa ja niin paljon osia mitä tarkistetaan ja tehdään huollon aikana, tuumii Rovanperä.
Kumpikaan urheilijoista ei ole peukalo keskellä kämmentä, vaikka osia olisi vaihdettu. Rovanperän voi silloin tällöin bongata suksien kanssa laskemassa ja Ettalallakin ratti kääntyy. Molemmat olivat yhtä mieltä siitä, että osat oli parempi pitää näin, eikä kokeilla vaihtoa.
– Onhan se ihan mieletöntä, miten hyvässä tatsissa auto voi pysyä. Oli siistiä päästä Kallen kyytiin, vaikka jollekin metsäpätkälle lähteminen voisin vähän jännittää. Hyppyristä hyppääminen oli aivan mieletöntä. Mitä osien vaihtoon tulee niin, kyllä osaan autoa ajaa, mutta hyppy olisi jäänyt tekemättä. Kallen kyytiin voisin lähteä muuallekin, kun jäälle, mutta kartturiksi en rupeaisi. Luottoa itseen ei löydy niin paljon, että nuotit menisivät oikein, toteaa Ettaöa-
– Eeron meno näytti huimalta ja oli siisti päästä sitä vierestä katsomaan. Itsellä ei lauta ole niin hallussa, joten en usko, että siitä olisi mitään tullut. Mitä Eeron kyytiin lähtemiseen muuten tulee niin siviiliautolla voisin ehkä lähteä, naurahtaa Rovanperä.