Liukkosen Ville taputteli hyäntahtosesti olale ja toivotteli taasenki tervetulheeksi viikom päästä. Ville ei seisonu koskhaan käsi koukussa, ei vain. Soli herrasmies. Se ootteli rauhassa ko sai ulsterin autettua juokahleen pääle, että se käsittäs itte , se juokale, alkaa kaivelehmaan housuntaskujansa ja ojentelheen pikkurahoja Villele. Sitte könythiin kartanolle Kievarista ja alethiin arvuutelehmaan siinä huojuessa, että kukhaan solis niim pörrö eli rohki rohkea pirssimies, että lähtis traakaahamaan meäkki kothiin.