Intensiivisyys ja käsillä olevan hetken maaginen kauneus koskettavat rovaniemeläislähtöisen ja hankolaistuneen Anna Kortteen esikoisrunokokoelmassa. Vaikka tankarunomaisten säkeiden konkreettinen merkitys ei aina ajatukselle avaudu, tunne ottaa ne vastaan.

"Silmien tyhjistä ikkunoista, ojentuu orvon käsi, tie hajosi, antauduit vieraiden kelkkaan." Vastaanottajan on antauduttava vuoropuheluun tämän kokoelman avausrunon kanssa, sillä laiskalle se ei avaudu.