Suomen asutus valuu maakunnista etelän kasvukeskuksiin, eikä tätä voi estää, koska ilmiö on paitsi väistämätön myös osa normaalia kehitystä. Näin sanovat maan johtavat muuttoliikeasiantuntijat (LK/PS 17.5.), joilla on esittää ennusteensa tueksi myös faktaa.
Kaupunkialueet ovat kasvaneet viimeksi kuluneiden 25 vuoden aikana 650 000 asukkaalla samaan aikaan, kun maaseutualueet ovat menettäneet 250 000 asukasta. Muuttoliikkeestä ovat hyötyneet etupäässä kasvukeskuksiksi nimetyt kaupungit, joita on nyt kymmenkunta, mutta tulevaisuudessa (2040) ehkä enää 3–7. 2060-luvulle tultaessa jo puolet suomalaisista asuu pääkaupunkiseudulla ja valtaosa lopuista muutamissa muissa kasvukeskuksissa eli lähinnä Turussa, Tampereella, Kuopiossa ja Oulussa.
Miten käy tässä skenaariossa Lapin? Melko huonosti.
Rovaniemestä ei ole varsinaiseksi kasvukeskukseksi, mutta kaupunki säilyy Lapin vahvana keskuksena. Se houkuttelee asukkaikseen lähinnä oman maakunnan väkeä.
Rovaniemen lisäksi Lappiin jää yksittäisiä "kasvukuntia", jotka säilyttävät asukkaansa teollisuuden, kaivoksen tai matkailun ansiosta. Muiden kohtalona on jatkaa taantumistaan.
Ennusteet ovat ennusteita, mutta keskittymistä on turha kiistää. Lapin väkimäärä on laskenut lähes yhtä kyytiä jo vuosikymmeniä.
Koska poismuuttajat ovat etupäässä nuoria, tämä näkyy Lapin syntyvyydessä. Maahanmuutosta ei ole asian korjaajaksi, sillä sekin on kohdistunut etupäässä etelän kasvukeskuksiin. Siellä maahanmuutto vastaa jo yli kahdesta kolmasosasta väestönkasvusta.
Niin kauan kun Lapissa on elämää, on myös toivoa. Ennusteet eivät määrää tulevaisuuttamme, vaan me itse. Persaukista valtiota on turha huutaa apuun, sillä kekkoslaisen aluepolitiikan aika on peruttamattomasti ohi. Muuttoliikkeen pysäyttämiseen on vain yksi lääke: työ. Sen puute lienee yleisin syy työikäisen väestön poismuuttoon.
Metsät, maisemat ja malmit ovat vahvuutemme eli tukipylväät löytyvät metsäteollisuudesta, matkailusta ja kaivoksista. Muutakin tarvitaan, sillä tunturikeskuksia on vain muutamissa kunnissa, eikä rikkaita malmisuoniakaan ole siunaantunut joka pitäjän maaperään. Sellutehdas voi pelastaa Kemijärven, muttei Pelloa.
Lapissa on ollut tapana etsiä pelastajaa suurista ikuisuushankkeista, joista malliesimerkkejä ovat Vuotos, Sokli ja Jäämeren rata. Olisiko aika uudistaa ajatteluamme? Ehkä pelastus piileskeleekin pienemmissä puroissa.